Tänään vähän hirvitti lähteä maneesiin kun ulkona myrskysi. – huonot maneesikokemukset olivat vielä hyvin  muistissa viime talvelta. Menopeliksi (no varsinaiseksi...) olin tänään taas saanut Valkovenakon, mikä sinänsä oli mukava juttu kun se vaikutti niin lungilta tyypiltä viime kerralla. Maneesiin matkalla se ei meinannut millään uskaltautua menemään traktorin ohi, mutta maneesissa se oli kyllä ihan rauhallinen – vähän liiankin rauhallinen itse asiassa  :-)

Ravi tuntui taas aluksi keventäenkin aika kummalliselle, ja vauhdin tahmeuden kanssa oli alusta asti ongelmia. Tämä opettaja ei piiskannut meitä niin tarmokkaasti eteenpäin kuin viime viikkoinen, joten taidettiin molemmat taas vähän lintsata. No tänään ei ainakaan kakkakepposteltu yhtään, että josko se siitä vaikka lähtisi, kunhan opin tuntemaan kaverin systeemit vähän paremmin.

Keventelyjen jälkeen mentiin ympyröitä molempiin suuntiin (edelleen keventäen). Ekat kerrat oli jopa hankaluuksia saada heppa uralta pois, sitten se alkoi ohjautua vähän paremmin. Me saatiin komento mennä vähän pienempää ympyrää kuin muut, kun kerran hituroitiin.

Sitten mentiin keskiympyrälle asettelemaan ja taivuttelemaan ensin käynnissä, sitten harjoitusravissa. Sen jälkeen olisi pitänyt tehdä "monikulmiota", eli vaihtaa avut puolelta toiselle, mutta tämä meni vähän yli hilseen, varsinkin kun piti keskittyä siihen harjoitusravissa istumiseen. Jotenkin siihen on kauhean vaikea sopeutua, vaikka liikkeet eivät varsinaisesti ehkä isot olekaan. Ja alakerta näköjään on sitten myös joka tunnin jälkeen tohjona...

Laukkaa mentiin taas molemmilla pääty-ympyröillä ja sitten vaihdettiin ympyröitä. Edelleen meidän piti pysyä pienemmällä ympyrällä, enkä taaskaan saanut heppaa laukkaamaan oikeaan kierrokseen. Taas mentiin sitä ravin ja laukan sekasotkua, ja siinä sitä vasta on ikävä istua! Jonkun kerran se yritti ikäänkuin korjata laukkaan, ja nosti etujalkoja tavallaan korkeammalle. Eipä mukavalle tunnu sekään. >:-(

Toiseen kierrokseen sitten laukattiinkin monta minuuttia kun opettaja tuli vähän avittamaan. Oikea kierros taitaa olla sille muutenkin paljon helpompi. Ruuna on kuulemma entinen vikellyshevonen, ja sen pitäisi laukata kun sille vaan sanoo "hop" : ) Täytynee yrittää sitä seuraavalla kerralla toiseen kierrokseenkin. Tänään tuli siis laukattua koko syksyn edestä – vaikka ehkä siitä ei laukkatraumojen laantumiseen olekaan kauheasti apua, kun laukka on niin superhelppo istua.

Kevyet ravit vielä loppuun, ja tunti oli paketissa. Olin viime lauantain jälkeen tosi kipeä, ja nyt on kyllä vähän fiilikset että huomenna olen vähintäänkin yhtä kipeä. Varmaan johtuu suurimmaksi osaksi tuosta harjoitusravista, varsinkin kun siellä on hankala istua rennosti. Myös pohkeita käyttäessä huomaan edelleen jännittyväni, ja sitten kun on vielä laiska heppa niin tuntuu että kestojännitys jää helposti päälle.

Kysyin vielä tunnin lopuksi että onko mulla edellytyksiä käydä tässä ryhmässä (muut ovat 7 vuotta ratsastaneita!), mutta kuulemma se käy, ja toivottavasti alan pikku hiljaa saamaan ruunaan vähän enemmän liikettä. Opettaja ehdotti että jos ottaisin seuraavalla kerralla vähän herkemmän hepan, mutta täytyy kyllä sanoa että tuossa virtahevoksikin mainitussa ruunassa on oma hohtonsa  :o)