Jälleen oli uusi hevonen – vanha kimo ruuna joka tuntui sille kuin olisi puuhevosella ratsastanut. Toinen oli tainnut vähän kyllästyä tuntiratsun uraansa, kun mikään ei ollut kivaa. Karsinaan mennessä se alkoi uhkailla, luimi ja potki seinää. Siinä vaiheessa kun se alkoi kääntää takamustaan ovea kohti ajattelin käydä kysymässä sisältä että mitä sille oikein pitäisi tehdä...

Sain kuin sainkin sille riimun päähän, ja sen jälkeen se rauhoittui syömään heiniään. Takaisin tullessa oli taas sama homma, kun kamat sai pois päältä se alkoi luimia, ja kun en enää viitsinyt alkaa laittamaan sille riimua niin jätin sen sitten vaan kylmästi harjaamatta.

Selkäännousuvaiheessa se steppaili eteen ja taakse, mutta kun sain jalan jalustimeen niin seisoi sentään paikoillaan. Alkukäynnit mentiin aika reippaasti, ja se teki kiltisti ja kuuliaisesti runsaasti voltteja kun oltiin aina jonkun hännässä kiinni. Odotukset olivat siis vielä ihan korkealla kun alettiin ottaa ohjia käteen.

Alkutunti meni vielä ihan suht kohtuullisesti, ei oiottu eikä jumiteltu, tosin se tuppasi koko ajan kiinni maneesin seinään. Sen jälkeen kun jalka pamahti seinään osasin jo olla sen kanssa varovainen. Tahti oli ihan mitä sattuu, välillä se sai reippauskohtauksia ja välillä mentiin vähän hitaammin. Myös pidättäessä mentiin laidasta toiseen, välillä sai tehdä puolipidätteitä useamman peräkkäin, ja välillä se siirtyi heti pienestä pidätteestä käyntiin.

Pottumaisin homma oli kumminkin se, että heppa kompuroi aika pahasti. Välillä takajalat menivät hetkeksi alta, ja välillä se kompasteli muuten vaan. Sain ohjeeksi ottaa sen paremmin tuntumalle, mutta sen jälkeen sitten hidasteltiin koko lopputunti.

Tänään olisi ollut vielä "laukkaterapiapäivä", eli laukattiin (no, laukkasi kuka laukkasi...) koko uraa pitkin. Olisipa ollut kiva jos olisi ollut joku tuttu ja mukava hevonen, kerrankin olisi saanut laukata vähän vapaammin. Mutta kun tuntui että tämä tapaus ei ollut taas yhtään kuulolla, ja oli vielä uusi tuttavuus, niin vähiin jäivät meidän laukat. Toiseen suuntaan ei laukattu ollenkaan, toiseen kierrokseen puolisen kierrosta. Samat vanhat ongelmat edelleen, hankala päästä/pysyä  uralla, ja surkeat nostot.

Sitten kun tuli harjoitusravin vuoro, piti keventää kun alettiin oikoa kulmissa ja ravi oli aika paha istua (ja takamustakin piti säästää huomista maastoa ajatellen ;-)). Muutenkaan tässä vaiheessa ei tullut enää mistään mitään, vaikka harjoitus oli helppo. Piti pitää ravissa samat välimatkat ja tehdä väliin parin askelen käyntisiirtymisiä. Me kevenneltiin missä sattuu ja kun välillä mentiin reippaammin kuin  muut (pidättäessä siirtyi heti käyntiin, eli en oikein osannut hidastaakaan), niin käveltiinkin sitten missä sattuu. Takaisin raviin saaminenkin oli aina tuskan takana.

Tähän tehtävään yhdistettiin sitten vielä laukannostot, eli piti laukata yhden kirjaimen väli. No, me laukattiin kerran siihen suuntaan mihin ei laukattu varsinaisten laukkojen aikana, ja se oli sitten siinä : ( Ai niin, ja molempien laukkojen aikana heppa myös kompuroi, mikä ei mitenkään helpota laukkatraumaatikon elämää  >:-/

Seitsemästä ratsastetusta tämän tallin hevosesta vanha kimo pääsi sijalle 7. Mitähän seuraavaksi, vielä olisi pari testaamatonta jäljellä...