Etukäteen jo arvelinkin että tänään taitaa kohdalle osua joko Luikero tai Jättipomppu, ja niinhän siinä sitten kävi. Ennen tuntia vielä puhuttiin edellisten ryhmäläisten kanssa siitä viime viikon säikkyily-episodista, ja Luikero oli ollut kuulemma vielä keskiviikkonakin toisessa päässä kenttää sivuluisussa. Sen jälkeen se ei ole kuulemma enää säntäillyt.

Alkukäynneissä en silti mennyt toiseen päähän ollenkaan, vaan pyörittiin turvallisemmilla vesillä. Kun Tiia tuli paikalle uskaltauduttiin tienpuolen päätyynkin, mutta edelleen keskityin kuulostelemaan heppaa sen verran, että päivän harjoitus meni ihan ohi korvien. Tarkoitus oli tehdä kolmikaarista kiemurauraa (koko kentän leveydeltä) ensin käynnissä ja sitten keventäen. Pari ekaa kierrosta meni sen hahmottamisessa että mitä piti kiertää ja mistä, ja sen jälkeenkin unohdin muutaman kerran kiertää ekan renkaan sisäpuolelta. Oma touhuilu alkoi naurattaa itseänikin, ja sen jälkeen rentouduin aika hyvin.

Alkutunnista Luikero oli rennon oloinen mutta tavanomaisen laiska. Raippa ulkokädessä auttoi käännöksissä, ja homma sujui tänään kaiken kaikkiaan varmaan parhaiten mitä Luikerolla ikinä. Sillä oli selvästi suosiollinen päivä, mutta olin silti tosi tyytyväinen tähänkin vähään! Ohjaus petti ihan totaalisesti ainoastaan yhden kerran, kun piti kaartaa ympyrällä Orin eteen. Kun koetin asettaa ja taivuttaa heppaa sisäänpäin, se veti päänsä juuri vastakkaiseen suuntaan ja kylki oli jäykkä kuin mikä. Orin perään päädyttiin.

Raippaa ei tarvinnut käyttää kuin alkutunnista ihan vähän lavalle, mutta sen verran taas punnersin siellä selässä että jalustimet luisuivat välillä liian syvälle. Koitin keskittyä sitten siihen että pidän jalat rentona ja käytän niitä vain tarvittaessa napakasti, mutta kyllä se tahtoi silti vähän puserteluksi mennä. Suorilla homma onnistui paremmin (mentiin tänään muuten suorat uratkin aika suoraan!), ja sain ainakin välillä istuttua rennosti. Hepalla oli tänään (onneksi!) kuolaimet suussa, ja asetuksetkin sujuivat ekaa kertaa jollain lailla.

Laukat oli taas tänään pääty-ympyröillä ja pitkät sivut ravattiin. Jättiläis-hyttysiä oli tänään liikkeellä niin paljon että pahemmin ei voitu seisoskella, Luikero ärsyyntyi niistä aika kovin. Eka laukannosto meni pieleen, loput onnistuivat hyvin. Taisi se kyllä jonkun kerran nostaa laukan ihan itsekin... Ympyröillä pysyttiin vähän sinne päin, mutta ainakaan tänään ei kertaakaan jatkettu suoraan uraa pitkin. Laukka sai Luikeron kerrassaan kuumenemaan – vaikka se laukkasikin hitaasti, niin ravipätkät mentiin aika haipakkaa! Piti ihan käännellä sitä ympyröille kun tuntui että pidätteetkään eivät ihan menneet läpi.

Loppukeventelyiden aikana sattui sitten tämän päivän äksidentti. Tuntuu että yhtään tuntia ei päästä nykyään läpi ilman että jotain sattuu. Miniratsastajalla oli tänään Tamma, ja se pelästyi heinävarastosta tulevaa Iidaa. Tamma laukkasi vauhdikkaasti melkein koko kierroksen ratsastajan kanssa, ja sitten vielä vähän lisää ilman ratsastajaa. Siinä vaiheessa kun heppa kirmaili yksinään, päätin jalkautua, Tammasta kun ei ikinä tiedä tuleeko se päälle – ja Luikero kun on sitä ennenkin pelästynyt.

Onneksi ei sattunut, juniori kapusi takaisin selkään ja me tehtiin loppukäynnit maasta käsin. Kiva tunti vaikka aluksi vähän epäilyttikin. Voi kun Luikerolla olisikin tällaisia päiviä useammin! Sen hyvä tuuli jatkui boxiinkin, jossa se näytti kamoja riisuessa aika tyytyväiselle.