Tänään oltiin rästitunnilla Jonnan ja edellisen ryhmän Pian kanssa. Oli päivän ainoa tunti, ja täytyy sanoa että olen tämän päivän jälkeen aika tyytyväinen siihen että meidän normaali tunti on päivän kolmas ja viimeinen. Jos ei muuta niin ainakin vähän näkee etukäteen millä päällä hepat ovat, ja yleensä siinä vaiheessa on jo ylimääräiset energiatkin purettu.

Luikero, joka oli Jonnalla, oli tänään nimittäin ihan hirveä alkukäynnistä lähtien. Tien vieressä kauempana oli heppa siedättymässä autoihin. Sepä sitten pelästyi, ja pelästytti samalla kimon ja Luikeron. Luikero lähti sivuluisussa laukkaamaan ja kyttäili sen jälkeen hermostuneena koko ajan. Tiia otti sen sitten välillä kurinpalautukseen (kylläpä sekin näytti hurjalle!), ja vasta sitten jatkettiin tuntia. Mulla oli onneksi ori, joka sekin kyllä vähän koitti kyttäillä sinne tielle päin, mutta onneksi se ei taida pahemmin mitään pelätä.

Tänään tunnin aiheena oli ratsastaa hevosia mahdollisimman reippaasti eteen. Ensin käynnissä, sitten keventäen, ja lopuksi laukassa. Käynti ja ravi oltiin kaikki samalla pääty-ympyrällä, ja me ja kimo laukattiin koko uraa. Luikeroa ei enää viety ollenkaan sinne pelottavaan päähän kenttää. Kuulostaa helpolle, mutta eipä se niin helppoa ollutkaan vaikka oli vielä helppo hevonenkin. Aika monta kierrosta mentiin joka lajia ennen kuin Tiia oli yhtään tyytyväinen, ja laukassahan en edes kuvitellut lisääväni kaasua, vaikka lopulta jouduin ottamaan pitkän kouluraipankin.

Hommaa ympyrällä hankaloitti että hevoset menivät vähän eri vauhtia, ja useasti jouduttiin menemään sisäkautta ohi. Muutenkin ori tuntui mielellään pienentävän ympyrää, siitä sai olla tosi tarkka ja siltikin mentiin välillä vähän oikoen. Kunnon raviin sain sen vasta raipan avulla, ja sen jälkeen se vähän protestoi pohkeita viskomalla päätään sivulle. Orin versio pukeista kuulemma. Hiukan keventämisen tahti tahtoi rikkua näistä pään viskomisista, ja lisäksi koko tunnin tuntui että vasen jalustin oli liian pitkä.

Laukka sujui ihan hyvin, tosin edelleen kovin pompottavasti.  Aluksi arvelutti tietenkin että jospa ori kuumuu koko uraa laukatessa, mutta sen sijaan mentiin kuulemma koko ajan liian hitaasti. Pari kertaa heppa heitti päätään myös laukassa, ja se kyllä vähän horjutti tasapainoa. Vähän oiottiin takapäädyssä, mutta muuten ohjauskin pelasi ihan hyvin. Ja olihan se aika kivaa  : )

Loppuun vielä vähän keventelyä, ja nytpä olikin heppa jo hereillä! Eipä tarvinnut käskeä eteen. Loppukäyntejä ei tehty ollenkaan kun Tiia harjoitteli vielä orin kanssa "takaa-ajoa".

Kiva tunti, ja meikäläiselle hyvää karaistusta. Tykkään kyllä mennä reippaasti silloin kun hevonen on hanskassa, ja ympyrä on muutenkin mukavan turvallinen paikka kaahata. Jos en olisi katsellut pupu pöksyssä kimon pukittelua ja Luikeron temppuilua, olisin kyllä nauttinut tunnista vielä enemmän  :-/