Tänään päästiin Jonnan kanssa Tiinalle paritunnille. Hevosia oli käyttöön tasan kaksi, ja kun Jonna oli ekaa kertaa, niin sai sitten sen kylmäverisen. Itse pääsin kokeilemaan lipizza-Unkarin pv -risteytystä, joka on klassisen ratsastuksen koulutuksessa, ja jolle on tarkoitus opettaa myös korkeaa kolua. Herkkä lipizza hiukan arvelutti, varsinkin kun käskettiin pitää ohjat tuntumalla alkukäynneissäkin...  Kun opettaja sitten vielä mainitsi, että kun latiolla mukautuu kunnolla hevosen liikkeeseen, ei haittaa vaikka hepat heittäisivät väliin parit levadet, niin se ei ainakaan yhtään helpottanut ;-)

Tunnin teemana oli lantion avaaminen, ja niinpä mentiin sitten lähes koko tunti käyntiä jumpaten samalla. Nosteltiin reisiä irti satulasta, kieputettiin ja ravisteltiin käsiä, ja käänneltiin päätä. Samat kommentit sain istunnasta kuin Equstomissakin, eli lantiota pitäisi saada rennommaksi ja käsiä lähemmäs vartaloa. Pohkeita antaessa reisi ja lantio jännittyvät edelleen, pitäisi muistaa se "polvesta lähtevä heiluriliike". Pohkeista tuli myös sellainen kommentti, että painalluksen pitäisi olla nopeampi napautus, eikä niin pitkä puristus kuin mitä nyt teen.

Ruuna meni käynnissä vähän laiskanlaisesti, mutta reagoi tavallaan kaikkeen tosi herkästi. Kerran kun painoin vähän napakammin pohkeita, niin heppa säpsähti. Reippaampi maiskautus aiheutti hevosen ripeän raviin lähdön (vanhana vaunuhevosena kuulemma reagoi noin). Plussaa oli se, että hevonen taipui ja asettui kivasti, eikä enemmälti laittanut hanttiin (paitsi yhden isomman lätäkön läpi en kerta kaikkiaan saanut sitä.). Välillä se meni aika mukavan tuntuisesti ja alkoi hakeutua kuolaimelle.

Jumppajuttujen lisäksi tehtiin uran sisäpuolella neliötä, mentiin kolmikaarista kiemurauraa ja taivuteltiin ympyrällä. Ihan lopputunnista piti mennä keskiympyrällä harjoitusravia. Sehän ei ollutkaan sitten niin helppoa kuin luulisi, osin varmaan siksi että ruuna oli niin herkkä, mutta eiköhän se osin hiukan pottuillutkin. Muutaman raviaskelen jälkeen hevonen kiihdytti vauhtia ja oikaisi ympyrän keskelle, ja aina siinä samassa kohdassa. Vähän auttoi kun käänsin katseen kokonaan ulos ympyrältä, mutta en loppujen lopuksikaan saanut sitä ravaamaan nätisti  : (  Onneksi pidätteet kumminkin toimivat, ja äänelläkin sitä näköjään sai rauhoitettua ihan hyvin.

Vaikka tunnista jäi vähän taas semmoinen olo että ei osaa yhtään ratsastaa, niin toisaalta tuli kauhea innostus oppia  ratsastamaan. Opettaja on kyllä tosi hyvä ja innostava!

Seuraava kerta kahden viikon päästä - sillä kylmäverisellä  :o)