Siinä vaiheessa alkoi jännittää, kun edellinen ryhmä tuli maneesista ulos ihan tärinöissä. Ainakin joku oli tutustunut tarkemmin maneesin pohjamateriaaliin. Opettaja sanoi että koko tunnin oli rymissyt lunta tasaiseen tahtiin - joten samaa luvassa meille. Keskiviikko taisi itse asiassa olla jo kolmas ryminäpäivä, kun joka päivä on satanut lunta. Tunti alustettiin kuitenkin oikein hyvin; opettaja muistutti mitä pitää tehdä että tunti sujuisi mahdollismman turvallisesti, ja ketä hevosista pitää varoa erityisesti.

Taluttelin viimekertaisen hepan kaartoon, mutta opettajapa mittaili hetken mittasuhteitani ja otti hepan pois. Kylläpä loksahti suu auki kun opettaja osoitti minulle sen tilalle pienenpienen russ-ponin! Taatusti pienin eläin jonka selässä olen koskaan ollut.

Ponin edellinen pikkuratsastaja sanoi että heppa oli säikkynyt kahinoita, ja kun kysyin että mitä se sitten tekee kun se säikkyy, niin tyttö vastasi sen lähtevän laukkaamaan ja pyrkivän sisäänpäin. Onneksi poni oli niin pieni, että ei ihan kauheasti hirvittänyt kumminkaan selkään kavuta - ja kerrankin tuntui että pystyin istumaan kunnolla hevosen ympärille  ;-)

Pitkiä ohjia ei annettu koko tuntina, ja joka sekunti ratsastettiin. Harjoituksina oli avotaivutuksia pitkillä sivuilla ja voltteja kulmissa, sekä tötteröiden ympäri salmiakkikuviota. Ensin käynnissä, sitten oman maun mukaan ravissa. Poni oli tosi kiva ja näppärä, eipä yhtään harmittanut että sen sain. Käynnissä avotaivutukset menivät paikoitellen oikein hyvin (onneksi niitä harjoiteltiin syksyllä paljon Hellun kanssa), ja ravissakin sain muutaman onnistuneen pätkän! Kokeilin myös salmiakkia ravissa, mutta se oli ehkä vähän liian vaikea. Lopuksi harjoitukseen olisi saanut lisätä yhden sivun laukkaa, mutta yhden kokeilun jälkeen päätin jättää laukkailut toiseen kertaan - ponin laukka oli kauhean nykivää, nelitahtista ja epämiellyttävää. Lisäksi jarrut olivat pikkuisen kateissa.

Isoista hevosista pari taisi pidätellä henkeä koko tunnin, eikä tosiaankaan käynyt kateeksi niiden ratsastajia. Onneksi olivat kuitenkin taitavia, ja saivat hepat pysymään enimmäkseen kuosissa. Omani säikähti kerran kunnolla ja teki pienen pyrähdyksen, mutta kun se oli niin pieni, niin kerrankin tunsin itse olevani tilanteen herrana. Kehuin sitä aika paljon ja koitin ratsastaa mahdollisimman rennosti, ja loput rymähdykset menivät tosi hyvin. Voi kyllä olla että olin sille niin painava, että se ei yksinkertaisesti jaksanut hötkyillä :o)  Loppukäynnit tein maasta, ja silloin se säikkyi lumien putoamista paljon enemmän.

Kyllä oli hyvä mieli tunnin jälkeen, kerrankin pelottava tunti josta selvisin ainoastaan pienellä jännityksellä! Opettaja osasi aika kivasti poimia ratsastuksesta onnistuneet kohdat, niin sitä ehkä oppii huomaamaan paremmin sen milloin tekee oikein.

Lopputunnista poni tuntui jo aika rennolle. Opettaja kehui harjoitusravi-istuntaa (mikäs ihme se on että noin pienissä liikkeissä pystyy istumaan), ja sanoi että muutama pätkä oli näyttänyt tosi hyvälle. Positiivinen palaute kannustaa aina, varsinkin kun itselläni tunnin ainoa tavoite oli saada heppa pidettyä niin työn touhussa että se ei ehdi säikkyä :o)

Tunnin jälkeen ei sovikaan olla kiire kotiin, tällä tallilla pedanttisuus näkyy myös tavaroiden käsittelyssä. Jalustimet ja kankaiset satulavyöt harjattiin, ja ohjat ja satulat pestiin satulasaippualla. Ihan mukavaa käydä vaihteeksi tallilla jossa paikat ovat tiptop.