Tänään kokeilin - flunssaa uhmaten - vaihteeksi uutta tallia ja uutta ryhmää. Paikka oli kiva ja todella siisti, hevoset vaikuttivat mukaville, mutta maneesi oli kyllä kauhean pieni seitsemän hengen ryhmälle. Onhan se muutenkin vähän kuin itsenäisesti menisi jos opettajan huomio jakaantuu seitsemälle ratsastajalle. Ryhmä oli aika kirjava, eikä vaikuttanut ainakaan liian edistyneelle. Mukana oli pari äitiä tyttärineen ja yksi vähän vanhempi teini. Kuuden suomenhevosen lisäksi maneesissa pyöri yksi pikkuponi, joka vielä lisäsi ruuhkaisuutta.

Sain ilmeisesti tallin helpoimman hevosen - pienen,  reippaan ja kivan. Raippaa sen kanssa ei tarvinnut, menohaluja tuntui löytyvän melkoisesti. Pidätteet eivät ihan aina tahtoneet mennä läpi, ja välillä se tuppasi kiihdyttämään omia aikojaan.

Harjoitukset olivat ilmeisesti uuden oppilaan kunniaksi rauhallisia ja tunti vähän tylsä (ja kylmä!). Aluksi mentiin kaikki käyntiä uralla ja seisahduttiin joka kirjaimen kohdalla. Aluksi pysähdyksistä tuntui tulevan vähän töksähteleviä, mutta kun keksin että kun tekee ensin alle muutaman pienen puolipidätteen ja sitten vähän isomman, niin homma lähti luistamaan. Aika hyvin heppa malttoi jopa seistä paikoillaan, vaikka sillä muuten olikin kiire.

Sitten mentiin sama harjoitus niin että siihen lisättiin pääty-ympyrä keventäen. Ravi oli tosi pientä ja mukavaa, ainoa hankaluus oli kun sitä olisi pitänyt saada hidastettua kevennystä hidastamalla, mutta niin tikittävässä ravissa oli vähän hankala hidastella kun liike oli muutenkin niin nopea. Tosi hyvin se kuitenkin reagoi istuntaan.

Seuraava harjoitus sisälsi neljä eri tehtävää, joita sai valita sen mukaan missä oli tilaa. Edelleen mentiin joko keventäen tai käynnissä, ja ensimmäinen tehtävä oli se sama pääty-ympyrä, toinen rata poikkisuuntaan leikkaa ja kaksi puomia ravaten kaksi käynnissä, kolmas käyntipuomit kevyessä istunnassa, ja neljäs käyntipuomit pysähtyen puomien keskelle. Homma vähän tökki kun ruuhkia tahtoi syntyä, ei näköjään kauhean vauhdikkaita nuo muutkaan ryhmäläiset. Välillä päästiin sentään ravaamaankin, mutta paljon tuli tehtyä tunnin aikana voltteja paikan löytämiseksi.

Hevosesta tuli aika paljon mieleen iki-ihana Viksu, se kun oli reipas, pieniliikkeinen, ja aika rauhallisen oloinen. Vähän se välillä tahtoi punkea sisäpohjetta vasten, mutta muuten oikein näpsäkkä tuttavuus. Ratsastaja sai tänään enimmäkseen kommenttia liian pitkistä pidätteistä, ja muistutettiinpa kerran hengittämäänkin. Käsiin koitin itse keskittyä, ja taisin saadakin aika hyvin pysymään ne oikealla paikalla. Istunta ainakin tuntui hyvälle, heppa ja varusteet istuivat hyvin omaan anatomiaan.

Varmaa ei ollut pääsenkö seuraavana lauantaina samaan ryhmään, mutta jospa johonkin kuitenkin.