Nyt kyllä heräsi jo kysymys, että onko siinä toisessa hevosessa joku vika, jotta sillä ei voi ravata. Ei sillä ettäkö tunti ei olisi ollut hyvä ja tehokas, mutta pidemmän päälle käy kyllä vähän tylsäksi. Täytyy ensi viikolla katsoa ja kysyä, että mikä on plaani tästä eteenpäin, ja kun Jonna ei pääse ensi viikolla, niin tiedossa on sitä ihanampaa kylmäveristä :o)

Päivän teemana oli kädet ja pehmeä ohjasote. Ensin vähän jumpattiin, sitten tehtiin tiimalasin muotoista kuviota jossa lisäykset lävistäjällä, ja lopuksi kulmiin voltteja niin että piti keskittyä kääntämään yläkropalla. Eli lantio pysyi paikallaan, paino tasaisesti molemmilla istuinluilla, ja kyljet suorana. Kun yläkroppa kääntyi, kääntyivät kädet mukana.

Asentoa korjattiin taas perusteellisesti ja usein. Kädet pitäisi saada pysymään lähempänä ja korkeammalla, ja jalat taaempana, lantio paremmin alla ja kantapäät enemmän ulospäin. Jep.
Jotain hyvääkin - vaikka istunta tuntuu olevan pielessä, niin tuntuman kanssa ei ole kovin kauheita ongelmia. Volttiharjoituksen aikana alkoi jo olla havaittavissa pientä pyrkimystä peräänantoon.

Lantiolla rytkyttämisestä (lisäyksissä) sain taas noottia - vaan on se kumma kun toiset opettajat nimenomaan käskevät tehdä niin. Kuulemma hevosen korvista näkee mitä mieltä ne ovat moisesta. No, siihenhän tässä tähdätään että myös hevosella olisi mukavaa, joten täytynee pyristellä tavasta eroon. Muutenkin teen Tiinan mielestä liikaa tekemällä. Less is more, sanoi Tiina. Tähän asti opettajat ovat enemmän huomautelleet siitä että teen liian vähän. Totuus lienee vähän sekä että.

Ruuna oli kyllä ihana - pikkuisen harmitti että hissuteltiin koko tunti.
Hevosen viilipyttymäistä luonnetta kuvannee hyvin meikäläisen selkäännousu: laittelin jalustinhihnaa jalka satulan etukaarella, kun ruuna oli jo aikeissa lähteä uralle. Kuulin että jakkara pikkuisen kolisi sen jaloissa, mutta ajattelin että se vain vähän tönäisi sitä eteenpäin liikkuessaan ja jatkoin nyhräämistä. Tosiasiassa jakkara oli entisenä jakkarana ruunan mahan alla, eikä sillä edes korva värähtänyt.