20.12
Orilla, kenttä osin liukas, pysyttiin kumminkin ravatessakin pystyssä. Huono päivä, kädet vaelsi mihin sattui ja heppa myös. Ulko-ohja lipeili, ja kurvit menivät välillä käynnissäkin pitkäksi.

Harjoitusravi tuntui heti aluksi helpommalta kuin viimeksi, se on kyllä orilla ihanaa! Hitaasti mentiin, varmaan olisi ollut ihan toinen asia reippaammassa vauhdissa.

27.12.
Parempi päivä edellisen surkean tunnin jälkeen. Kädet pysyivät vähän siellä suunnassa missä pitikin, vaikka ulko-ohjan kanssa olikin välillä tekemistä. Heppa saatiin sentään välillä pätkittäin kuolaimellekin.

Piti tehdä pohkeenväistöjä, mutta orhi oli niin tahmea että suunnitelma vaihtui. Se kun ei reagoi raippaankaan oikein yhtään mitenkään, niin olihan sitä vaikea saada hereille. Vibra-pohkeet oli ainoa mikä auttoi, ja tietenkin sitten ne pätkät kun sai annettua sille tilaa ja istuttua kunnolla...

Piti nostaa myös laukkoja, vaan nostamatta jäi. Yritystä löytyi, mutta siihen se sitten jäikin. Tiina sai kammeta itse selkään, vaan eipä ne nostot silti oikein onnistuneet,  ori piti ajaa laukkaan, ja vaati kovaa työtä laukan ylläpitämiseksi.

Laukkojen jälkeen ori oli vähän aikaa vähän reippaampi, ja johan se tietenkin tuntui harjoitusravin mukavuudessa. Tosi hyvää treeniä kuitenkin, ja pätkittäin ravi sujui ainakin omasta mielestä tosi hyvin!

Ravissa kulmia, voltteja ja ympyröitä, ja ratsastusradan teitä. Tunti oli vaihteeksi tosi kiva, vaikka kaikki ei ihan nappiin mennytkään. Kun muistaisikin aina kaiken puurtamisen keskellä nauttiakin hommasta!

28.12
Viiletin pahalla tuulella ja kauhealla kiireellä ja stressillä kartanolle tunnille - ei ehkä ihan parhaat lähtökohdat. Kun heppakin tuntui vähän pahantuuliselle, niin eipä meillä häävisti sujunut. Aika suuren osan tunnista tamma oli ihan jossain muualla kuin käsissä, ja sitä olisi kiinnostanut paljon enemmän se mitä muut hevoset tekivät, kuin se mitä me tehtiin. Pidätteet ei paikoin oikein meneet läpi, ja koitinkin ehkä olla turhan varovainen kun sillä oli kovemmat kuolaimet suussa. Tosin osa protestoinneista johtui ihan varmaan omasta epävakaasta kädestä yhdistettynä niihin kamaliin kuolaimiin.

Alkukeventelyiden jälkeen tehtiin etuosakäännöksiä pitkästä aikaa (vuosi?), ja kyllä huomasikin että homma oli vaipunut ihan unholaan. Kun lisäksi vielä keskityin enimmäkseen siihen että tamma ei ollut yhtään kuulolla, enkä ohjeisiin, niin tehtiin muutama ensimmäinen  kerta ihan omiamme. Kun vähän rauhoituin ja ymmärsin ohjeet, saatiin sentään muutama onnistunutkin (tai ainakin sinne päin) käännös tehtyä. Välillä ravattiin vähän, ja sitten otettiin käännökset uudelleen.

Sitten laukannostoja käynnistä, tarkoituksena laukata puoli kierrosta ympyrällä. Vaikeammalla suunnalla aloitettiin, ja tänään laukka nousi toisella yrittämällä (vai oliko peräti ekalla?). Kaksi ekaa (vajaata siis) kierrosta meni taas niin, että menopeli olisi tahtonut väkisin mennä ympyrältä ulos, ja vähän jo alkoi hirvittääkin moinen. Kolmas kerta sitten lähdettiin Kristan imussa, ja neljänneskierroksen jälkeen tamma päätti että hän menee joko edellämenevän yli, tai ainakin vauhdilla ohi. Koitin kurvata ulkopuolelta ohi kun en saanut pidätetyksikään, mutta kun siellä oli puomit niin sekään ei ihan onnistunut. Kun lisäksi aloin olla kauhusta kankeana ja kunnon etunojassa, niin siinä sitä sitten taas oltiin. Kaikeksi onneksi heppa armollisesti päätti pysähtyä siinä vaiheessa kun makasin sen kaulalla ilman jalustimia (harjatupsas edelleen onnellisesti kädessä).

Kokoilin itseäni äksidentin jälkeen enempi vähempi onnistuneesti  seuraavien avotaivutusten aikana. Jos jotain hyvää, niin melkoisesta koomatilasta huolimatta ne sujuivat kohtalaisesti. Kristan laukkojen aikaan me mentiin toiseen päähän käpsyttelemään, ja sen jälkeen oli pakko vielä nostaa kerran muutaman askelen laukka toiseen suuntaan. Laukka ei tuntunut pahalle (heh, ei ehkä ehtinyt ;-)), paitsi että mietitytti saanko hepan tällä kertaa pysähtymään. Nosto oli taas tiukassa, johtuen varmaan siitä että laukkailu ei liiemmin huvittanut.

Noston jälkeen vielä kevyttä ravia ympyrällä, ja edelleen tuntui hankalalle; tempo ei pysynyt ja heppa heitteli välillä ärsyynytneenä päätään. Vikat kierrokset sentään tuntuivat taas ihan hyvälle.

Kaiken kaikkiaan surkea tunti - Varpu sentään lohdutti sillä, että istunta näyttää ihan hyvälle silloin kun en jännitä ;-)
Kohta alkaa vaan ihan oikeasti mennä hermo tuon laukkaamisen kanssa. Pitäisi kai löytää sen verran tasainen laukkaaja, että ei tarvitsisi ainakaan pitää harjasta kiinni, se kun taitaisi vähän helpottaa sitä hevosen hallintaa. Tosin, tänään olisin kyllä taatusti tupsahtanut alas jos en olisi pitänyt kiinni. Potutus maximus  >: (