Päivitykset ovat jääneet vähän vähiin, mutta ratsasteltu on kyllä koko ajan.

Tänään käytiin ensimmäinen kerta Tiialla sitten vuoteen! Kovasti odotin tuntia, ja pelkäsin että selkä ei kestä ison hevosen liikkeitä vaikka douppasinkin lähtiessä kasisatasella buranalla. Kesti se, ja kivaa oli! Heti aluksi tuli komennus nostaa jalustimia kun jalat kuulemma liehuivat valtoimenaan. Helpompaa olikin mennä lyhyemmillä, ja jalat tosiaan pysyivät paremmin aloillaan. Tiina olisi taatusti laskenut jalustimia parilla reijällä.

Arpaonni oli suosiollinen, ja sain ratsukseni orin. Jonna meni rohkeana kimolla ja toinen tunnilla ollut rouvashenkilö sitten sillä toisella ruunalla. Elohopea huiteli hellelukemissa, ja meitä ennen ratsailla oli estekurssi, mutta hyvin hepat jaksoivat.

Aluksi heräteltiin niitä "monteratsastuksella", ja meitä piiskattiin niillä vanhastaan tutuilla "vauhtia vauhtia" - huudoilla.   Kun pelkkä monte ei ilmeisesti tuottanut toivottua tulosta, niin jatkettiin tekemällä ravi-käynti -siirtymisiä. Raviin lähdöt sain mielestäni kohtuullisen rivakoiksi, mutta jarruttelu kesti joka kerta kohtuuttoman kauan.

Ja sitten sitä kovasti odottamaani laukkaa! Kun vuoden sisään on päässyt laukkaamaan alle kymmenen kertaa, niin vähän oudoksutti, mutta niin vaan mentiin pääty-ympyrällä monen monta kierrosta kumpaankin suuntaan. Ensimmäistä kertaa sitten äksidentin taisin vielä laukata raippa kädessä.

Laukkaaminen oli ihanaa, kädet ja jalat pysyivät hyvin paikallaan, ja kuulemma istuinkin ihan hyvin istuinluilla.  Laukannostoja tuli tehtyä aika monta, ja vain pari kertaa meni pieleen. Laukan ylläpitokin sujui aika hyvin, jokusen kerran kimon pylly tuli vastaan.

Pysäytyksiä ja peruutuksia - hyvin sujui. Koitin tehdä mahdollisimman pienillä avuilla niin kuin Tiina on opettanut, ja hyvin meni läpi. Vähän sai käytellä enemmän vasenta pohjetta.

Lopuksi piti tehdä harjoitusravissa voltteja, mutta kun siitä ei Tiian mielestä tullut mitään, tuli komento tehdä voltteja keventäen. Olisiko ollut liian hidas vauhti? Hevoset näyttivät Tiian mielestä volteilla pökkelöille, mutta noin ekaksi kerraksi vuoteen orin kanssa meni omasta mielestä ihan hyvin.   Tuntui kyllä kummalliselle ratsastaa taas pitkästä aikaa tuommoisella kapoisella ja pitkäkaulaisella eläimellä, kun ei oikein tiennyt että mitenkä sitä kaulaa oikein koittaisi asetella...

Olipa mahtava tunti, vaikkakin kallista lystiä. Kovin erilaisia ovat nyt nämä tunnit. Tiinan tunnit ovat varsinaista zen-ratsastusta –  kaikki pitää tehdä prikulleen oikein ja enimmäkseen käynnissä. Opettaja neuvoo taukoamatta. Tiian tunnilla ei tyylin ole niin väliä kunhan vaan vauhtia löytyy. Molemmilla tunneilla on kyllä paikkansa.