Tänään käytössä olivat ori ja kimo, ja Teija-hurjapää, joka oli pitkästä aikaa tunnilla, lupautui ottamaan kimon. Ja hyvä olikin, sen verran vaikealle ja hurjalle meno näytti.

Alkuverkkojen jälkeen tehtiin taas ensin vähän käynti-ravi -siirtymisiä, että oltaisiin saatu vähän heppoihin vauhtia. Ja taas kävi niin kuin viimeksikin, että kun sain sitä vauhtia (enkä varmaan edelleenkään Tiian mielestä tarpeeksi...), niin sitten käyntiinsiirtymiset olivatkin vaikeita.

Tiia kommentoin meidän ratsastusta niin, että ollaan Teijan kanssa ääripäät – Teija on kovaotteinen ja rohkea, ja minä sitten löperö ja arka.   Tässä näkyy kyllä hyvin Tiian ja Tiinan ratsastusideologioiden erot, kun Tiinan mielestä reagoin liian nopeasti ja voimakkaasti jos joku asia ei suju, ja Tiian mielestä ihan toisinpäin.

Ja sitten ne laukat. Ensin laukattiin ihan vaan ympyrällä kumpaankin suuntaan, ja sen jälkeen tehtiin pelkkiä laukannostoja keskihalkaisijalta peiliin päin, ja toiseen suuntaan ympyrällä. Ensin toisen puolen laukka (olikos se nyt vasen..?) Tuntui taas pahemmalta, mutta aikaa myöden siihen sopeutui. Olen kyllä taatusti selkäni kanssa ihan vino, kun toisen puolen laukat alkoivat sattua selkään, ja kipu laantui kun käännyttiin toiseen kierrokseen. Ja huomasimpa että housujen persauksessakin on isompi tumma kohta vasemman kankun puolella (eli selän kipeän kohdan puolella). Silloin tarvitsee olla varmaan jo tosi vino!

Laukat nousivat kivasti, tosin ori taisi olla aika aulis laukkaamaan. Ihan hitaasta käynnistä nostettiin, kun koitin silmä kovana samalla seurata kimon ja Teijan draamaa. Mutta tulihan laukattua, ainakin puolet tunnista! Ja mikä parasta, orilla laukkaaminen on niin hallittua että siitä voi nautiskella ihan täysillä. Ja jarrutkin toimivat moitteetta.

Loppuverkassa vasta tuntui (taas), että ori oli alkanut liikkua kunnolla. Harmi juttu kun aina silloin pitää lopettaa kun tuntuu parhaalta. Koitin myödätä sopivassa kohdin, ja itsestä ainakin tuntui että vikoilla kierroksilla liikuttiin jo aika kivasti rentona ja alhaalla.

Hyväkuntoisia heppoja on kyllä Tiialla, kun koko tunnin laukkaamisen jälkeen kuumana iltana ne eivät hionneet edes sen vertaa, että olisi tarvinnut sienellä pyyhkiä.

Huomenna sitten katselemaan Heinin liinatuntia orilla.