Tiia soitti viime viikolla, että hepat muuttavat taas ensi kuun alusta kauemmas. Harmi homma, juuri kun oli saanut syksyn ratsastuskuviot järjestykseen, suunnitelmat menevät taas uusiksi. Otsan rypistys Eipä ole helppoa löytää hyvää tallia jossa kivat hevoset, pienet ryhmät ja hyvä opettaja. Onneksi Tiinalla käyntiä voi varmaankin jatkaa, vaikka matka piteneekin oman muuton myötä.

Tunti oli vaihteeksi Heinin kanssa, ja sain mennä taas orilla. Ilma oli kuuma ja hepat laiskoja, ruuna vedätti Heiniä ihan täysillä, ja oriakin laiskotutti. Alkuverkassa en saanut laukkaa millään nostetuksi, ja varsinaisessa laukkaharjoituksessakin se oli työn takana. Harvinaista orin kanssa, ei se nyt yleensä ihan noin hyydyksissä ole sentään ollut! Meidän jälkeen oli estetunti, joten hevosilla oli estesatulat, ja kylläpä siinä tulikin niin pahan näköinen tuoli-istunta, ettei paljoa viitsinyt peiliin katsella! Tai voihan se olla niinkin, että ei se siitä olisi koulusatulassa sen kummemmaksi muuttunut. Nolostunut

Heini oli pitkän tauon jälkeen ekaa kertaa varsinaisesti tunnilla, joten tehtiin aika simppeleitä juttuja. Ensin heräteltiin heppoja taas käynti-ravi -siirtymillä, ja sen jälkeen tehtiin keventäen pysähdyksiä pitkällä sivulla ja voltteja päädyissä. Hiukan vetelää oli meidän meno, mutta siinähän tuo tunti meni... Puolivälissä tuntia kentälle tuli vieraita tammoja, joita piti myös väistellä, ja pitää huolta siitä että ori keskittyi ratsastajaan eikä tammoihin.

Lopuksi laukattiin, ja juuri kun heppa lähti kunnolla käyntiin, tunti päättyi. No, hyvä kun edes lopuksi sain sen liikkeelle. Ja tulipa taas kouriintutuntuvasti huomattua se, että kun heppa laukkaa innottomasti ja nelitahtisesti, siellä on pajon hankalampi istua kuin reippaammassa kolmitahtisessa laukassa. Lähtee – ei lähde -nostot olivat myös ärsyttäviä, kun oma tasapaino ei ole mikään kaikkein loistavin. Puhumattakaan siitä, ettäkö reippaasta harjoitusravista saisi sen laukan nousemaan. Edellisen ihanan laukkatunnin jälkeen oli vähän pettynyt olo, mutta ehkä tässä saanee olla tyytyväinen siihen, että kumminkin laukataan. Jalka suussa