Oltiin taas yksityisparitunnilla, ja tällä kertaa vaihdettiin hepat päikseen. Poniratsastaja sai tällä kertaa enemmän oman näköisensä menopelin, hevoskoon alarajoilla olevan pehmeäliikkeisen ja kerrassaan ihastuttavan lehmänkirjavan tsetseeni-tamman.

Tunti oli taas tehokas ja hyvä, tehtiin samoja juttuja kuin viime viikolla, ja lisäksi loivaa kolmikaarista kiemurauraa puomien välistä. Ja - tadaa - saatiin vihdoinkin ponitäti myös laukkaamaan! Oikeaan kierrokseen kolme laukannostoa, ja laukkaa noin kierros kerrallaan. Laukka nousi käynnistä helposti ja oli ihanan tasaista kyytiä. Vähän kuin issikan laukka, mutta tavallaan jotenkin sujuvampaa ja hallitumpaa. Kaksi ekaa kierrosta meni hyvin, mutta johan se kolmas kierros alkoi vähän hirvittää kun vauhti nousi eikä jarrut enää olleetkaan yhtä tehokkaat. Vaan hengissä selvittiin : )

Tämä poni pääsi kyllä suosikkilistan top-viitoseen.