Kun lintsaa töistä 45 minuuttia ehtiäkseen tunnille, kaahaa kotiin 60 kilometriä, vaihtaa ratsastuskamat päälle ja kaahaa puoli tuntia tallille, keventelee tunnin rapaisella kentällä kun vettä tulee kuin aisaa ja tuuli vie hevoset mennessään, ajaa märkänä kotiin puoli tuntia, vaihtaa kuivat vaatteet lähteäkseen siihen samaan sateeseen koirien kanssa lenkille, niin alkaa jo miettiä, että onko tässä mitään järkeä? Ja idolskin jäi näkemättä ;-)

Tänään sain valita itselleni jomman kumman puokin, ja kun toisen olin jo testannut, ja toisesta sanottiin että se on pomminvarma tyyppi, niin otin sitten sen. Laukkaa mainostettiin jo etukäteen niin isoksi, että sitä en ollut edes aikeissa kokeilla.

Hevosia potutti syysmyrsky vielä enemmän kuin ratsastajia, ja jo alkukäynnitkin olivat kaikilla hevosissa hankalat kun hepat kiemurtelivat ärsyyntyneinä tuulessa ja sateessa. Kaikki olivat tänään myös tavallista lennokkaammalla tuulella, omanikin on yleensä kuulemma ennemmin laiska, mutta tänään se ravaili vauhdilla eikä pidätteet menneet juurikaan läpi. Sain sitten ohjeeksi ravata sillä niin kauan että tasaantuu. Koko tunnilla en juurikaan kuullut opettajan ohjeita kun tuuli niin kovaa, mutta eipä niitä kauheasti uralla kevennellessä kaipaakaan ;-)  Tosin ope käski kulmissa käyttämään sisäpohjetta ja asettamaan, mutta kun ei ollut mitään kulmiakaan niin tuntui vähän turhalle. Oja kun kiersi kenttää soikion mallisena, ja siellähän me pysyttiin ihan sama mitä siellä selässä teki.

Kenttä oli muuten ihan hyvässä kunnossa, mutta ura oli edelleen järkyttävän syvä ja yhdessä kulmassa siinä oli lisäksi kuoppa. Ruuna oli kai jaloistaan jotenkin huono, ja sain ohjeeksi ravailla enimmäkseen uralla. Meidän koko tunnin harjoitus oli siis sellainen, että ravattiin uralla, ja tehtiin käyntiympyröitä päätyihin. Voi elämä. Heppa oli kyllä sen verran kankea, vastaanhangoitteleva ja isoliikkeinen, että enempään en varmaan olisi kyennytkään. Asettaessa ruuna käänsi päänsä vinoon, ohjeeksi sain painaa ulko-ohjalla kaulaa. Tosin se väänsi päätään myös suoralla uralla pois sateesta ja tuulesta.

Aina pitää kai keksiä jotain positiivistakin: kevyt ravi tuntui oikein hyvälle, kevennys pysyi matalana ja jalat paikoillaan. Jos se olisi ravannut vähän hiljempaa, luulen että siellä pystyisi istumaan jopa harjoitusravissakin. Lopputunnista siirtymät sujuivat oikein hyvin. Pari kertaa heppa kompuroi, ja pari kertaa pompahti kuoppakohdan yli, mutta oma tasapaino kesti ihan hyvin.

Ehkä tuota ruunaa olisi syytä vielä kokeilla paremmalla ilmalla, vaikka ei se ehkä ole kyllä sen tyyppinen hevonen josta yleensä tykkään. Opettaja kuvasikin sitä "miesten hevoseksi", ja mulle kun sopivat taas semmoiset kevyesti ratsastettavat. Boksissa heppa luimi ja uhkaili näpsiä, opettaja tarjoutuikin heti harjaamaan ja satuloimaan sen itse. Jotenkin sitä on aina kivempi ratsastaa semmoisella hevosella, joka tykkää hommasta itsekin, tai ei ainakaan laita kauheasti hanttiin.

Onkohan suurin osa ratsastuskouluhevosista tämmöisiä pökkelöitä? On kyllä tainnut tulla totuttua kartanolla liian hyvälle, ja kun Tiian hevosetkin olivat oikeastaan yksityishevosia.

No, täytyy antaa vielä mahdollisuus tällekin paikalle, seuraava koitos on viikon päästä sunnuntaina...