Tänään oli jaossa Ori, Luikero ja Tiukkistamma, ja ajattelin että ihan mikä vaan muu kunhan en tammaa saa. Otin sitten Luikeron, ja sehän ei ollutkaan tänään ihan niin luikero! Liekö syynä sitten kuolaimettomat suitset – joita kyllä vähän etukäteen arastelin – vai olisiko ollut tänään sitten muuten vaan hyvä päivä.

Alkukäynnissä kävi semmoinenkin ihme, että hevoset (tai ainakin tamma ja Luikero) pelästyivät. Ohi ajanut auto rysäytti voimalla kuoppaan juuri kun oltiin käännetty sille selkä, ja heppa ponkaisi sitten ripeästi raviin. Niin on näköjään tarrautumisrefleksit tallessa kun huomasin heti olevani satulan kaaressa kiinni ja kalastelevani toisella kädellä pitkinä olevia ohjia. No eipä ollut paha juttu tuo, ja kiva huomata että jos tuo heppa pelästyy niin ei se sitten ainakaan kovin todennäköisesti kiitolaukkaan ainakaan ampaise.

Keventäessä hepan liike ei tuntunut tänään mitenkään erityisen isolle (jee, edistystä!), tosin hölköteltiin koko tunti taas oikein kunnon mummoravia. Ensimmäinen harjoitus tänään oli kolmikaarinen kiemuraura katkaistulla kentällä renkaiden ja kanisterien välistä ja ympäri. Käynnissä homma oli ohjaamisen kannalta hankalampi, niitä pohkeita sai ihan tosissaan käyttää. Ravissa meni muuten ehkä vähän sujuvammin, mutta kun tehtävä piti tehdä keventämättä, niin kaikki tarmo meni siihen että siellä sai istuttua heilumatta ja heiluttelematta käsiä. Heiluin ja heiluttelin kyllä, ja välillä kierrettiin tötterötkin väärältä puolelta, mutta noin vaikeaksi tehtäväksi noin vaikean hevosen kanssa meni itse asiassa ihan hyvin. Siis omaan tasoon nähden.

Lopputunnista otettiin muutama laukka per suunta; pitkä sivu piti laukata alusta loppuun. Eka nosto meni ihan pipariksi kun heppa nukkui, mutta sitä seuraavat nostot onnistuivat. Laukan ylläpitämisessä sen sijaan oli ongelmia, eikä taidettu yhtään kertaa päästä ihan loppuun saakka. Muutaman noston jälkeen heppa heräsi ja alkoi kulkea käynnissäkin reippaammin, ja kun en tiennyt miten se siitä villiintyy (just joo) niin menin vielä pidättelemään sitä. Voi herranen aika. Mutta laukattiin kumminkin (hiiiitaaasti), enkä tänään hipaissutkaan huopaa, satulaa tai harjaa  ;-D

Tänään oli erimielisyyksiä eniten käynnissä siitä mihin suuntaan matka jatkuu,  ja lisäksi raviin siirtymisissä, mutta viime kertaan nähden Luikeron kanssa sujui sentään suht koht kivasti. Tunnista jäi ihan hyvä fiilis – jos sitä joskus oppisi vielä tuotakin heppaa ratsastamaan. Ne kuolaimettomat suitset on vaan aika vaaralliset vehkeet, niillä oppii varmaan helposti kovakätiseksi kiskojaksi kun niillä kerran voi suht surutta kiskoa : (