Parin kuukauden tauon jälkeen kapusin taas Ison vaaleen selkään. Alkukäynnit käveltiin maasta ja sitten suoraan liinaan. Tänään oli varusteina sivuohjat, uusi satula ja uudet kuolaimet. Uusi satula oli hyvä istua, mutta jalat tahtoivat mennä väkisin ihan liian eteen.

Ensin koitettiin päästä pyöreälle ja isolle ympyrälle käynnissä, ja olihan taas hankalaa. Ensin pitkin ohjin ja muutama pysäytys istunnalla, ja sitten ohjat käteen ja sama juttu. Sisäpohje oli maitohapoilla jo parin minuutin jälkeen, mutta sitten kun ope huomautti että homma käy helpommaksi jos muistaa myödätä, niin heppa asettui ja taipuikin suopeammin. Sisäpohkeen käyttö sai myös kommenttia, että pitää pamauttaa kerran kunnolla ja jättää sitten pohje rauhaan, eikä pusertaa sillä yhtä mittaa. Tosi tarkkana sai (tai olisi pitänyt) olla tänään taas herpaantumisen kanssa – heti kun heppaa jäi kehumaan, kiittelemään tai muuten vaan hetken huoahti, se käytti sen hyväkseen ja lopetti hommat ja kääntyi opeen päin.

Keventelyä molempiin suuntiin; tänään jalustimet pysyivät hyvin jalassa, jalkakin vähän sinne päin paikoillaan, enkä noussut liian korkealle keventäessä. Jippii! Tämän päivän ongelma (no kai kaikkien edellistenkin, mutta nyt päästiin käsiksi tähän) oli kädet. Kun liike on niin jättimäinen niin kädetkin tahtovat heilua mukana. Pidin sitten kauhukahvasta toisella kädellä sen verran kiinni että käsi pysyi paikoillaan, ja koitin saada toisen käden pidettyä samassa asennossa.

Välillä pysähdyksiä ja uudelleen raviin, väliin muutama peruutus. Peruutukset onnistuivat tänään tosi hyvin, kun viimeksi niistä ei tahtonut tulla mitään. En osaa peruuttaa samalla lailla kuin ope, eli vuoropohkein, mutta heppa osasi tänään näköjään tehdä sen myös tasapohkein.

Sitten laukannostot molempiin suuntiin. Ensin helpompaan kierrokseen eli oikealle. Laukka ei ekalla yrityksellä noussut, toisella nousi kun molemmat annettiin suullinen käsky. Toiseen suuntaan laukka nousi heti avuilla, ei mitään ongelmaa. Laukka tuntui edelleen ihan jättiläismäiselle, mutta pääsin aika hyvin siihen kumminkin kiinni. Harjaa oli hyvä tukko kädessä, mutta olo tuntui kyllä suht koht tukevalle.

Lopuksi vielä vähän keventelyä ja heppa pääsi kiusallisesta suustanykijästä eroon. Sen jälkeen se juoksi vielä vähän aikaa ilman ratsastajaa, ja menipä paljon hienommin kun kukaan ei ollut selässä häiriköimässä :o)

Kiva reissu, ja ehkä jotain pientä edistystäkin on tapahtunut kahdessa kuukaudessa :-)