Tänään oli tunti kartanolla heti edellisen tunnin perään. Fyysisesti molemmat jaksoi ratsastaa aika hyvin, mutta toisen tunnin aivotyö vaati veronsa ja lopputunnista alkoi olla takki jo aika tyhjä.

Tamma oli tänään taas alkutunnista tavallista könkömpi, mutta vertyi onneksi aika nopeasti. Pitää vaan muistaa antaa sille tarpeeksi ohjaa veryttelyssä.

Ympyrällä aloitettiin, ensin käynnissä ja sitten keventäen. Sisäpohkeella piti tavallaan väistättää heppaa ulospäin, ja taivuttaa kunnolla.

Sen jälkeen pohkeenväistöt keskihalkaisijalta uralle. Pari ekaa kierrosta meni harjoitellessa, sitten alkoi sujumaan paremmin. Pahin virhe taitaa olla se, että asetan helposti liikaa. Ulko-ohjalla saa tehdä aika reilusti pidätteitä, ja muistaa viedä väistättävä pohje tarpeeksi taakse.

Sitten laukat, ensin ympyrällä vaikeampaan suuntaan...  Tänään koutsin ei tarvinnut _käyttää_ raippaa, riitti että tamma näki että se raippa löytyy.  Nostot siis sujuivat kivuttomammin kuin koskaan, tosin ekat yritykset (ilman sitä keskeltä löytyvää raippaa) eivät tuottaneet tulosta.

Tänään meillä olikin sitten uusi ongelma, kun en saanut ratsua pysymään ympyrällä. Väkisin lähdettiin joka kierroksella samasta kohdasta kentän keskelle (kenttä on  iso), ja vaikka koitin useamman kymmenen metrin ajan kääntää takaisin, heppa puski vaan lapa edellä menemään. Kerran horjui tasapaino, muuten ei sen suhteen onneksi ollut isompia ongelmia.

Myönnän että pohkeita on hankala käyttää laukatessa, istunta kun on mitä on, mutta eiköhän heppa vaan keksinyt että meikäläistä voi viedä mihin huvittaa. Aika monen yrityksen jälkeen saatiin se ympyrä aikaiseksi vasta kun koutsi meni karkaamiskohdan eteen seisomaan. Toiseen suuntaan laukattiinkin sitten uraa pitkin ;-)

Tämän päivän ahaa-elämys taisi olla se, että (varsinkin laukatessa) meikäläisen pohkeet eivät ole kiinni hevosessa. Kokeilin laukassa, harjoitusravissa, ja keventäen sitten löytää sitä oikeaa pohkeen tiiviyttä, mutta se jäi vielä vähän hämärän peittoon. Keventäessä tuntuu että myös polvi alkaa puristaa jos pohkeet ovat napakammat, laukassa se on ehkä helpointa. Harjoitusravissa taas koko jalka jännittyy helposti ja jalustin lähtee jalasta. Täytynee jatkaa harjoituksia, ja koittaa muistaa hiukan tsempata niitten pohkeitten kanssa.

Kiva tunti, ja tamma tuntui niin ihanan kevyelle ja helpolle edellisen jättiäis-pv:n jälkeen. Parasta siinä on se että se ei ole tippaakaan etupainoinen, ja että se menee pitkin ohjinkin pelkillä paino-avuilla vaikka mitä piruetteja. Pitäisikin koittaa seuraavan kerran laukatessakin miettiä niitä paino-apuja?