Tänään oli tarjolla joko jättipomppuravia tai luikerointia (oli kahden hengen ryhmä), ja valitsin sitten sen luikeroinnin. Kyllä taas karisi turhat luulot siitä että osaan yhtään mitään hevosen selässä >:-(

Alkukäynnistä saakka meno oli ihan täyttä luikertelua, tuntuu että se vaan pahenee kerta kerralta. Heidi kysyi jännitänkö siellä selässä, ja täytyy kyllä sanoa että mitä pidemmälle tunti etenee niin sitä jäykempänä taidan kyydissä keikkua. Ei sitä varsinaisesti pelätä tarvitse, mutta ei siellä kyllä helppo ole rentonakaan olla.

Jos nyt jotain positiivistakin, niin luikeron isot liikkeet eivät enää tunnu kovin kauhean pahalle. Itse asiassa pienet pätkät harjoitusraviakin (no joo, hitaassa vauhdissa...)  sujuivat ihan hyvin. Nyt pystyn jo vähän käyttämään raippaakin, vaikka ei se kauheasti houkuta kun mokoma tekee vielä pieniä pukkejakin, varsinkin pohkeen taakse näpäyttäessä. Koitin sitten parhaani mukaan räpsiä sitä eteen, ja kestää ne vikuroinnit.

Laukattiin aika paljon – sain siis jopa laukat nousemaan jokusen kerran. Sen verran hankala siellä harjoitusravissa on kumminkin istua että ihan joka kerta ei noussut. Ensin mentiin ympyrällä, ja lopuksi laukattiin koko uraa pitkin, ja se sujui huomattavasti paremmin, kunhan muisti vaan tarpeeksi voimakkaat pohkeet että homma jatkui. Lopuksi heppa oli jo melkeinpä innostunut, ja vikalla laukalla sain jo vähän pidätelläkin sitä.

Myös laukan jälkeinen kevyt ravi sujui ilman sanottavampia ongemia, ja reippaalla vauhdilla. Vauhdin erot kyllä tuolla hepalla huomaa, kun kerran on isot liikkeet.

Masentava tunti, mutta niinpä siitä taas vaan selvittiin : )  Ehkä menee taas muutama viikko ennen kuin nakki napsahtaa :o)