Ratsastuksesta ei tämän päivän harrastusten yhteydessä voida puhua, mutta Luikeron selässä tuli käytyä. Metsään meni näköjään sekin olettamus että kuolaimettomilla menisi jotenkin paremmin – kattia kanssa. Tänään oli sijaisopettaja, ja voi olla että itsekin sitten annoin vielä vähän tavallistakin enemmän periksi kun kukaan ei ollut piiskaamassa.

Alku sujui vähän paremmin – toki kaikesta tapeltiin, mutta ratsastettiin ainakin ne tiet mitkä pitikin. Ensin aseteltiin hevosia käynnissä, ja sitten tehtiin käynnissä pohkeenväistöjä pitkillä sivuilla. Meidän piti mennä reilusti uran sisäpuolella kun muuten heppamokoma tahtoi punkea aitaan kiinni. Väistöt onnistuivat vaihtelevasti, jokunen onnistuikin. Muuten homma oli vetokilpailua, ruuna kiskoi päätä toiseen suuntaan ja minä vedin toiseen suuntaan.

Sitten piti mennä harjoitusravi-käyntisiirtyimisiä. Kumma kyllä raviin sen sai suht jotenkin, ja käyntiin myös – menosuunnasta oli erimielisyyksiä. Kun pikkuhiljaa jännityin kaikesta pungertamisesta koko ajan enemmän, harjoitusravissa oli todella vaikea istua. Pätkittäin pääsin liikkeeseen mukaan – ja sitten piti taas alkaa tempoa ohjista ja paukuttaa pohkeilla.

Harjoitusravin jälkeen laukkoja : (  Meidän olisi pitänyt ehkä päästä tekemään väliin vähän ympyröitä keventäen tai jotain että oltaisiin molemmat vähän rentouduttu, mutta kun ei päästy. Meitä oli kentällä yhteensä neljä, ja laukata piti pääty-ympyrällä ja ravata sitten uraa pitkin. En oikein hirvinnyt mennä muiden perässä kun kerran Luikero lähti Vauhtipapan perään eikä uskonut pidätteitä. Tässä vaiheessa homma menikin sitten lopullisesti läskiksi, me laukattiin kyllä molempiin suuntiin pätkät, mutta loppuaika kiemurreltiin missä sattuu tai seistiin ympyrän keskellä.

Luikero oli ollut vähän tavallista hankalampi jo edellisellä tunnilla, ja tottahan se taas huomasi että tälle tädille on helppo laittaa hanttiin. Kerran se lähti laukasta uraa pitkin kun olisi pitänyt kääntyä, ja pari kertaa se kiskoi laukassa päätä alas. Ei sitten sen kummempaa, mitä nyt ne tavalliset sivuaskeleet, peruuttamiset ja punkeroinnit. Olisikohan sitä sentään oppinut jotain tälläkin tunnilla?

Semmoista siis taas tällä kertaa. No, ei mennyt muillakaan ihan putkeen – Pappahevonen kompastui ravatessa ja Teija muksahti tantereeseen. Onneksi kumpaakaan ei sattunut.

Jaa niin – käyttökelpoinen vinkki taisi tulla niitä tilanteita varten kun heppa ei usko pidätteitä eikä suostu kääntymään voltille: siinä vaiheessa voi tehdä ikään kuin avotaivutusta. Toivottavasti ei tarvitse ihan heti kokeilla.