Kyllä vaan on ratsastus siitä kummallinen harrastus, että vaikka kuinka huolien painamana tallille lähtee, on olo kotiin palatessa ainakin vähän parempi. Lisäksi kun hevosen selässä on pakko keskittyä siihen mitä on tekemässä, niin huolet unohtuvat ihan kokonaan ainakin hetkeksi.

Tänään käytiin Jonnan kanssa lähtitallilla irtotunnilla, ja olikin niin kiva tunti että toivotaan molemmat voivamme käydä siellä koko kesä. Saatiin valita itse hevoset tunnille, ja koska toinen viime kesänä ratsastamistani hepoista ei ollut kunnossa, valitsin sitten sen toisen niistä – ison liinaharjaisen sh-ruunan. Jonna otti pienemmän suokin joka liikkui kuulemma yhtä tasaisesti kuin issikat, tosin näytti peitsaavan välillä.

Heppa oli vielä mukavampi kuin viime kesänä – tai olisikohan tässä sittenkin vähän kehittynyt ;-)
Harjoitusravissa mentiin aika pitkiäkin pätkiä, osin loivaa kiemurauraa, ja tänä kesänä näytän pysyvän ihan hyvin kyydissä. Tarkkaan piti pitää huolta etten alkanut jännittyä, mutta kun heppa liikkui aika tasaisessa tempossa niin oli mukava harjoitella. Muutenkin ruuna oli siitä kiva että se liikkui potkimatta eteen, mutta taisi silti olla myös pidätteille herkin hevonen jota olen koskaan ratsastanut.

Kaikki askellajit käytiin tunnilla läpi, tehtiin vähän voltteja ja peruutuksia, sekä mentiin ratsastusradan teitä ja paljon käynti-ravi siirtymisiä. Osin ruuna taisi toimia autopilotilla, tuntui ainakin peruutukset tekevän ihan unelmankevyesti. Tulikin tänään sitten parhaat peruutukset ikinä. Suoralla piti katsoa että hevonen kulki suorana, varsinkin käynnissä tahtoi vähän asettua vasemmalle (?).

Laukattiin vuorotellen uraa pitkin, eikä tarvinnut laukata kuin sen verran kuin hyvälle tuntui. Mentiin sitten puoli kierrosta muutamaan kertaan kumpaankin suuntaan, eikä tuntunut yhtään pahalle. Laukka oli aika isoa, mutta suht helppoa istua kumminkin. Vasempaan kierrokseen tupattiin laukkaamaan jotenkin vinossa ja heppa punki uralta ulos, mutta muuten ihan ok.

Lopputunnista ruuna alkoi jo tapailla peräänantoa, ja ope ohjasi meidät tekemään voltteja. Sitten kun se meni oikein nätin näköisesti, sai kehua ja antaa pitkät ohjat. Kyllä tulee aina hyvä mieli jos saa hevosen kulkemaan rennosti, vaikka vain pätkänkin.

Ainoa miinus tänään tuli varusteista. Jalustimissa ei ollut kumeja, ja kun ne tuntuivat lisäksi vähän liian pitkille, niin hemppuivat kummallisesti jalassa. Satula ei ollut myöskään ihan tältä vuosituhannelta, eikä kovin mukava takamukselle. No, huonot varusteet kyllä kestää – huonoa hevosta ei.

Loppukäynnit mentiin tekemään Jonnan kanssa kaksin lähimetsään. Mentiin metsäpolkua nuotiopaikalle ja takaisin, me ruunan kanssa etunenässä. Heti lähdössä meinattiin eksyä väärälle reitille, mutta muuten oli ihana kävellä tuoksuvassa metsässä.

Hepat vietiin tarhaan ja jäätiin vielä vähäksi aikaa ihastelemaan varsoja, kissoja ja koiria. Olipa mukava rento ilta :o)