Paritunnilla ekaa kertaa Mallulla. Ponitäti järkyttyi kun sai laitettavakseen jättiläiskokoisen ruunan. Säkä oli melkein pilvissä, eli päälle 160 senttiä =:-O  Kuntoonlaittaessa hepan piti vähän näytää tädille temppuja, ja hiki kihosikin jo otsalle – mutta selkään noustua jätti oli onneksi kilttiä poikaa.

Harjoitukset oli kivan monipuolisia, ja tunti oli vauhdikas. Keventäminen oli isohkoliikkeisellä hepalla helppoa, mutta harjoitusravissa teki välillä tiukkaa. Polvi puristaa helposti ja jalat lähtevät elämään omaa elämäänsä ja nousevat nousemistaan. Isot liikkeet taisivat aikaansaada myös sen, että oikea kevennys oli kiven takana, enkä välillä ehtinyt edes huomata että kevensin väärin.

Ohjelmassa oli ratsasturadan eri teitä, pysäytyksiä ja peruutuksia (pysähdykset oli kyllä luvattoman nihkeitä!) ja maapuomin ylitystä. Laukata en (taaskaan : ( ) hirvinnyt, liikkeet oli sen verran isot ja kun pidätteetkään eivät menneet läpi (seli seli). Vähän kauhistutti jo ravaaminen pitkin ohjin, sen verran tuoreessa muistissa oli taannoinen laukka-kaahaaminen samassa tilanteessa...

Olipa kumminkin mukava tunti, ja hyvä mieli jäi.