Sitä saa mitä tilaa, taas päästiin tappelemaan Been kanssa. Alkuverkassa jo huimasi, varsinkin kun jalustimet olivat vähän liian lyhyet ja joka kevennyksellä pompautti korkeuksiin. Liike tuntui kertakaikkisen suurelle, mutta jalustinten pidennyksen ja muutaman pomppivamman kierroksen jälkeen siihen alkoi taas tottua. Istunta taisi olla muutenkin aluksi vähän hakusessa, huomasin itsekin että jo käynnissä kantapäät alkoivat hilautua ylös – olisiko sen verran kumminkin jännittänyt että jalat lähtivät siinä pusertaessa nousemaan..?

Nyt koitin olla alusta asti jämäkämpi, ja ehkä ainakin osin onnistuinkin... Uusi raippa pääsi heti tositoimiin kun alkukäynnistä saakka sai muistutella vähän väliä mitä vauhtia ollaan menossa. Kyllähän se vauhti nytkin välillä pääsi hyytymään, mutta ainakaan käyntiin saakka ei hidastettu edes volteilla, niin kuin viimeksi pari kertaa taisi käydä.

Muun suhteen onkin sitten vaikea sanoa tapahtuiko edistystä – jos, niin ei ainakaan kovin suurta. Harjoitukset olivat tänään helpompia, kentällä ei ollut yhtään törppöä (ratsastajaa lukuunottamatta, hehheh), joita olisi pitänyt kiertää, joten ajolinjojen vertailu on vähän vaikeaa. Luulisin ainakin että tänään ei menty ihan niin paljoa lapa edellä, ja koitin olla kiskomatta siitä sisäohjasta liikaa. Oman vaikeutensa toi myös kentän vesilätäköt, joita oli vähän siellä täällä, ja joita heppa koitti parhaansa mukaan väistellä.

Joitain pätkiä päästiin tänään ihan ilman jatkuvaa jalustinten korjailua, mutta lopputunnista väsyneempänä niitä saikin sitten olla korjaamassa senkin edestä. Ohjistakiskomista ei kaiketi esiintynyt, laukasta raviin tuli pari pientä notkahdusta.

Laukka oli päivän murheenkryyni. Tänään olisi pitänyt laukata ympyrällä pareittain, mutta  kun ohjaaminen on hankalaa jo muutenkin, ja sitten kun vielä pitää toisella kädellä hypistellä sitä satulahuopaa, niin eihän siitä kovin kauniita ympyröitä voi tulla. Parin peesissä koitettiin taas nostaa laukka, ja olisiko tänään noussut ehkä jo kuudennella yrityksellä. No, sitä nyt ei voi ehkä ihan edistykseksi laskea...  Oikeaan kierrokseen laukka nousi helpommin, muutama nosto sentään saatiin tehtyä. Harmi kun ei laukattu koko uraa, Been kyydissä olisi niin kiva opetella tätä hommaa. Kun saisi ohjauksen kuntoon niin voisi jopa koettaa pitää sormet irti huovasta. Vai onko se toisinpäin  ;-)

Tunti ei ollut ihan kamala tänään kumminkaan, ja onhan tuo taatusti ainakin opettavaista. Bee on varmaan oikein mukava ratsastaa kunhan pääsee ensin niskan päälle. Sitä päivää odotellessa.