Varsinainen opettaja oli sairastunut, joten meillä oli tänään sijainen (joka oli hiukan "arveluttava"). Kun kenttä oli sateen jäljiltä aika liejuinen, ja meille annettiin mahdollisuus lähteä maastoon, niin minäkin vastoin tapojani valitsin mieluummin sen maaston.

Hepat olivat samat kuin viimeksi, joten ei niin haitannut vaikka vetäjä ei kauhean profi ollutkaan. Mentiin hiekkatietä isomman tien risteykseen ja samaa reittiä takaisin. Ravattiin vain pari pätkää ja mentiin käyntiä loput, paitsi että kun Liinaharja käveli vähän hitaammin, niin otettiin sitten aina ravipyrähdyksin muut kiinni. Mielellään se ravasikin, vaikka kävely ei ripeää ollutkaan.

Alkumatkasta mentiin niin että minä olin keskellä ja Jonna viimeisenä, mutta kun Jonnan heppa alkoi täpinöidä niin me siirryttiin peränpitäjiksi. Autoja tuli vastaan muutama, sekä yksi traktori, mutta kun hevoset tuntuivat järkeville otuksille, niin ei alkanut yhtään hirvittääkään.

Tallille tullessa mentiin vielä muutama kierros ravia kentällä, ja vetäjä mainitsi että Liinaharja tapaili taas peräänantoa. Välillä se kyllä taisi mennä kuolaimen allekin tai jotain muuta kummaa, kun tasaisen tuntuman pitäminen oli ajoittain hankalaa. Vaikka ohjia lyhensikin, tuntuma katosi kokonaan hetkittäin, enkä oikein tiennyt mitä siinä vaiheessa olisi kuulunut tehdä kun ei ole ennen tuommoista tullut vastaan. Täytyy kysyä sitten ensi kerralla oikealta opettajalta.

Hepat ratsastettiin vielä tallin pihaan, annettiin niille ruoat ja vietiin laitumelle. Niitä olisi voinut jäädäkin taas katselemaan pidemmäksikin aikaa – näky oli aika idyllinen :o)