Tänään sain onneksi papparuunan alle – paikat olivat sen verran hellinä vielä eilisestä että en varmaan olisi kestänytkään isompiliikkeistä heppaa. Keli oli tänään aika raskas joten hevoset olivat kohtuullisen rauhallisia, ensimmäistä kertaa pappaakin sai ajaa eteenpäin.

Teemana oli tänään asetus ja taivutus kolmikaarisella kiemurauralla. Kaaret piti mennä tarkasti, keskellä oli molemmissa suoristuksissa kapea puomiväli mistä piti mennä läpi. Ensin tehtiin käynnissä, sitten kevyessä ravissa. Me kyllä vähän lintsattiin, harjoitus oli taas helpompi tehdä harjoitusravissa kun sisäpohkeeseen saa enemmän voimaa. Jokunen kerta mentiin kyllä keventäenkin. Sujui ihan kohtuullisesti, kunhan muisti sen voimakkaan pohkeen. Kerran pari kävi kyllä niin, että kun heppa ei meinannut taipua tarpeeksi, niin taivuin sitten itse omasta kyljestäni  ;-)

Sitten laukkaa ympyrällä, puolitoista kierrosta peräkkäin, nosto pitkän sivun puolivälin jälkeen. Tänään ei ollut mitään ongelmia uskalluksen, tasapainon, tai minkään muunkaan kanssa (tosin pukkien varalta piti ottaa harjatupsun pää varulta käteen, mutta kun harja on pitkä, niin se ei haitannut menoa :o)) Oikeaan kierrokseen laukka oli vähän kummallista, mutta se johtunee siitä että ruuna on sen verran vino ja jäykkä. Taisi olla muuten tänään eka kerta kun laukkaharjoitus onnistui ihan nappiin!

Lopuksi vielä ravattiin vähän  rauhallista kevyttä ravia.

Ruuna on kyllä ihan mahdottoman sympaattinen eläin, sen ainoa vika on  että se on vähän vino, ja vielä samaan suuntaan kuin itsekin olen (ja pukkipäivinä sitten ne pukit...).  Poni-ihmiselle tuommoinen pieni suokki on muutenkin oikein sopiva menopeli. Hoitaessa se on myös tosi seurallinen, ja tuntihevosille epätyypilliseen tapaan se alkaa rapsuttaessa hoitaa takaisin.