Tiinalla ensimmäistä kertaa ryhmässä. Meitä olikin pienelle kentälle tosi paljon, seitsemän ratsastajaa ja varsa. Menin äitiyslomalta palanneella F-tammalla, joka taisi olla ensimmäistä kertaa tunnilla varsan syntymän jälkeen.

Meillä oli erimielisyyksiä jo kiinnisitomisessa ja kavioiden putsaamisessa. Toinen hyöri ja pyöri koko ajan ja koitti päästä syömään nokkosia. Komentaminen ja riimusta nyppääminen ei paljon auttanut. Satula ja suitset saatiin sentään kunnialla laitettua.

Olo oli jo vähän auktoriteetiton kentälle lähtiessä, eikä se paljon kummempaa ollut selässäkään. Jalustimet oli liian lyhyet kun reiät loppuivat kesken, ja piti laittaa hihnat lenkille. Asetuksista  ja taivutuksista ei tullut oikein juuri mitään alkutunnista, sitten alkoi sujua – vaihtelevalla menestyksellä. Pari kertaa F laittoi hanttiin kun olisi halunnut mennä eri suuntaan kuin minä  >:-(

Ensin tehtiin käynnissä rata poikkisuuntaan leikkaa ja piti tunnustella takajalkojen liikkeitä ja saada niitä liikkumaan pidemmälle ja hitaammin. Vähän jäi koko harjoituksen idea kyllä hoksaamatta, koitin sitten vaan keskittyä niihin asettamisiin.

Sitten sama homma ravissa, F koitti välillä määrätä vauhdin itse, ja välillä tahtoi oikoa reippaastikin. Oma vika, jotenkin oli tänään ihan avuton olo. Kaiken lisäksi harjoitusravi tuntui aluksi ihan kaamealle, kun Tiian tunneilla kevennetään aina. Tosi hyvä siis, että Tiinalla mennään paljon harjoitusravia.

Sitten mentiin kahdelle pääty-ympyrälle ja tehtiin tempovaihteluita ensin käynnissä ja sitten ravissa. Tässä vaiheessa asetuskin alkoi vähän sujua, aika paljon piti keskittyä sisäpohkeeseen ja ulko-ohjaan. Välillä tuntui että sain jonkinlaisen kuvan siitä mitä pitää tehdä että saa hitaan käynnin ja takajalat kunnolla alle (lantiolla hidastaa ja seurata takajalkoja ja ohjilla myös?). Ravissa se olikin sitten jo vaikeampaa, taisi lähteä vähän sinne päin, ja sitten muuttua taas tikittäväksi.

Sitten piti tehdä laukanostoja poikkihalkaisijalla. Eipä tehty yhden yhtä. Käynnistä piti nostaa laukat, F päätti ravata. Aika monta kertaa koitettiin, ja lopulta raipallakin kunnolla lavalle, mutta kun ei niin ei.

Tunti ei ollut ihan niin kamala kuin se olisi voinut olla, harjoitukset kun olivat noin rauhallisia. Aika hankalaa oli tottua noin isoon ryhmään, tuntui että omaa tilaa ei saa millään, ja varsakin vielä roikkui häntäkarvoissa koko ajan. Hyväähän se tekee välillä tietenkin tämäkin, oppii ehkä vähän katsomaan missä on itse ja missä muut.

Harjoitusravikin alkoi sujua lopputunnista paljon paremmin, tosin laukannostoharjoituksessa aloin taas nojata eteenpäin siinä vaiheessa kun piti laskea ravit käynnille. Voi itku että voikin olla hankalaa hommaa :- /

Heppa on kyllä varmaan oikein kiva kun saan vaan itseni ryhtiin – jotenkin kuntoonlaittohäslinki ja uusi iso ryhmä vaan sai taas emmä-mitään-osaa -fiiliksiin.