Tänään oli sen verran stressi-aamupäivä, että olin oikein mielissäni kun sain tutun ja rauhallisen hepan alle. Kypäräkin oli jäänyt Tiialle (ja raippa), joten oli vähän alaston olo tunnille mennessä.

Hepparaasu oli tainnut saada vähän liikaa jouluherkkuja, sillä kun oli maha löysällä ja vähän  ilmavaivojakin. Kuulemma ollut muutenkin tavallista vetämättömämpi (ja silloin kun tuo heppa on tavallista vetämättömämpi, se on sitten tosi hidas ;-))  No, ei meillä minusta sen huonommin mennyt kuin muulloinkaan, itse asiassa olin jopa vähän tyytyväinen.

Aloitettiin normaalisti kevyellä ravilla, ja kylläpä se parin viikon jälkeen tuntuikin taas kummalliselle tuon mörssärin liike. Aika nopeasti siihen kumminkin onneksi tottui. Raviverkan jälkeen laukattiin koko uralla tai ympyrällä omaan tahtiin, me hitaina tietenkin laukkailtiin vain uralla. Ja ihme ja kumma – sain molempiin suuntiin laukan nostettua melkein joka kerta, tosin se oli edelleen oikeaan kierrokseen hankalampaa ja myös huonomman tuntuista. Kova homma siinä on kyllä että sen laukan saa myös pysymään, muistutin varmaan ihan Aku Ankkaa kun koitin samaan aikaan ohjata, antaa tarpeeksi voimakkaita pohkeita ja näpsiä raipalla...

Sitten oli vuorossa "temppurata", jonka sai mennä joko kevyessä ravissa tai harjoitusravissa. Pitkällä sivulla pujoteltiin aika tiheässä olevia tötteröitä, sitten mentiin puomien yli loivaa kiemurauraa, ja sitten siinä keskellä olisi vielä pitänyt tehdä volttikin. Tötteröt menivät yllättävän hyvin vaikka ruuna ei tosiaankaan ole näppärimmästä päästä. Välissä tehtävä voltti mentiin pari kertaa, ja sitten luovutin kun tuntui että jäädään siihen vaan tukkeeksi. Ja ne puomit sitten! Heppa teki niistä kyllä kertakaikkisen suuren numeron, enpä ole puomeja tuolla tyylillä ennen mennytkään. Välillä mentiin kummallisia harppauksia tai loikkia, välillä niihin kompasteltiin, ja välillä yritettiin mennä kahden puomin välissä olevasta pienestä raosta ohi. Voi toista, kylläpä oli hankala homma.

Lopuksi piti mennä tötteröt ja sen jälkeen pitkä sivu laukassa ja keskellä yhden puomin yli, mutta me jätettiin se laukkaosuus väliin kun homma oli niin kovin hankalaa jo käynnissä ja ravissakin. Sitten kun yksi hevoisista pukitti ratsastajansa alas laukannostossa, kaikki muutkin jatkoivat ravissa. Oikein kiva harjoitus, tosin oli aika hankalaa hoputtaa hituria eteenpäin ja kikkailla samalla tötteröiden ja puomien kanssa.

Tunti oli oikein mukava ja paikallaan kaiken stressin keskellä, ja alan kyllä tykätä tuostakin hevospersoonasta aika kovasti.  Ryhmässä oli tänään kahdeksan ratsastajaa, ja ainoa ohje joka meille irtosi, oli että raipalla pitää läpätä voimakkaammin. No, onhan se selvää että noin isossa porukassa ei voi saada kovin paljoa huomiota, varsinkin kun tänääkin ryhmässä oli muutama vähän hankalampi hevonen.