Aluksi tehtiin keventäen ympyröitä ja niiden sisään voltteja. Meno oli välillä vähän töksähtelevää kun Luikero jumitti ja Pikkuratsastaja sompaili siellä täällä Äksytamman kanssa. Kerran tamma sai hepulin ohiajavasta autosta, onneksi tyttö pysyi kyydissä. Ympyrällä asetukset ja taivutukset menivät ihan hyvin, kiva kun oli vaihteeksi hevonen joka ei laittanut joka käänteessä hanttiin!
Sitten laukattiin ympyrällä, ensin kaikki kolme yhtä aikaa, mutta sen jälkeen kun tamma hyökkäsi Luikeron lautasille niin että ruuna pukitti, laukattiin kahdestaan. Tavoitteena oli laukata kaksi täyttä kierrosta kanistereiden välistä ilman ravisiirtymisiä, mutta meillä tuppasi aina jäämään puoleentoista. Tuntui aina että ennen kulmaa vauhti lisääntyi (hyvä mielikuvitus), ja kun annoin puolipidätteen siirryttiin raviin. Parin kerran jälkeen heppa jo siirtyi siinä itse raviin, joten tulihan aika monta sakkorinkiä. Lisäksi istuin niin jäykkänä että myös hevonen jännittyi. On sitä kumminkin huonomminkin laukattu, eikä selässä tuntunut pahalle kuin vähäsen silloin kun vauhti tuntui kasvavan.
Sen jälkeen mentiin neliöitä ja niiden sisään voltteja harjoitusravissa. Aluksi taisin olla vähän jännittynyt laukan jäljiltä ja tuntui että heppa hiukan kiemurteli, mutta kun rentouduin itse niin orikin rentoutui. Kyllä oli mahtava tunne kun heppa oli rento ja pyöreä, ja tuntui liikkuvan ajatuksen voimalla. Eikä ollut edes mikään ihan hetkellinen kohtaus, mentiin kauniisti kaula kaarella monta kierrosta. Aika pitkään harjoitusta tehtiin, mutta tuntui että oltaisiin voitu jatkaa vaikka koko ilta! Tämän voimin jaksaa taas puurtaa vähän aikaa ne surkeammatkin tunnit!
Harjoitusravien jälkeen otettiin vielä loppuun kaksi kierrosta laukkaa – tai meidän tapauksessa aika monta. Jännityin taas pikkuisen saman tien kun kuulin sanan laukka, mutta nyt se sujui vähän paremmin kun Tiia käski antaa pidemmän ohjan. Ekoilla kierroksilla koitin kiertää ympyrän kanistereineen päivineen, mutta kun ei taas saatu millään kahta kokonaista kierrosta niin päätin sitten mennä niiden sisäpuolelta vähän pienempää ympyrää. Homma helpottui kun ei tarvinnut keskittyä kanistereiden kiertämiseen (eikä Tiiakaan sanonut mitään lintsaamisesta ;-)) ja päästiin siis tämän vuorokauden puolella kotiin. Aika monta kierrosta kyllä taas tuli yhteensä...
Loppukäynneissä ori tuppasi taas kaahaamaan niin kauheaa vauhtia, että loppujen lopuksi hyppäsin kyydistä ja kävelytin sitä vielä vähän maasta.
Olipa tänään ihana tunti (jos äksytamman aiheuttamaa stressiä ei lasketa)! Kyllä se ori vaan on ihana, ja mukava kun välillä tulee semmoinen tunne että osaa ratsastaa. Eikä ne laukatkaan ihan kauhean huonosti menneet, ja nousivatkin aina ihan presiis siellä missä pitikin :o)
Tänään tuli vähän kommentteja istunnastakin, mikä on aina kiva juttu:
- vähän enemmän ryhtiä
- laukassa kädet rennommaksi ja enemmän eteen (?)
- ja pää ja katse ylös.
Kommentit