Yksi heppa oli hukkateillä tänään, joten otettiin sitten lainaan tallin ainoa tamma, jolla en ollut koskaan ennen mennyt. Tamma kärsii kesäihottumasta, ja vielä pari viikkoa sitten se tuppasi kaahailemaan, joten odotin vähän kauhulla mitä tuleman pitää. Sehän sitten ylitti odotukset oikein kunnolla, vaikka vähän päätään välillä viskoikin. Olisiko sitten vielä ihottumanrippeet kutittaneet, vai oliko se vaan yritys päästä helpommalla..?

Ensin ratsastettiin keskihalkaisijaa käynnissä ja kevyessä ravissa, sitten tehtiin keskihalkaisijalle kaksi volttia, toinen oikealle ja toinen vasemmalle. Pari kertaa vauhti hiipui ja pudottiin käyntiin, mutta kun homma lähti sujumaan, niin  meillä meni oikein kivasti. Heppa oli helppo saada kääntymään, ja välillä se innostui niin että sitä sai jo vähän pidätelläkin.

Tänään olikin sitten paljon laukkaa. Kyllä hirvitti taas laukata uudella hevosella, kun en yhtään tiennyt mitä tuleman pitää. Neiti oli oikein innokas laukkaamaan – ennen nostoa sitä sai pidätellä, mutta onneksi siltä kuintenkin löytyivät myös hyvät jarrut. Nostoissa ei ollut suurempia hankaluuksia, paitsi vähän kun piti nostaa raville tippunut uudelleen.

Ensin laukattiin vasempaan kierrokseen, ja se oli huomattavasti helpompi suunta. Laukka tahtoi ensin hyytyä ihan liian aikaisin (mentiin ympyrä ja pitkä sivu), ja jouduinkin sitten "sakkokierroksille", eli piti laukata kolme ympyrää peräkkäin. Siinä ympyrällä oli tänään ainoa kerta kun laukka tuntui kohtalaisen hyvälle, ja sitä seurannut pitkä sivu ainoa jolloin uskalsin irrottaa käden satulahuovasta  : (  Laukka ei ollut erityisen paha, mutta paljon hankalampi kuin ruuna-papalla. Kesäihottuma oli lisäksi vienyt harjan, joten huopa oli ainoa paikka mihin tarrautua. Oikea kierros oli sitten vielä pahempi, keikuin ja kiikuin ja tuntui että koko heppa kaatuu sisäänpäin. Muutaman kierroksen jälkeen sain tarpeeksi pidettyä ulko-ohjasta, ja viimeinen kierros meni jo vähän sinnepäin – tosin viimeisessä pitkän sivun jälkeisessä kulmassa oiottiin joka kerta.

Sain vähän pyyhkeitä siitä että olen liian kiltti itselleni, enkä yritä tarpeeksi. No joo, taitaa siinä olla perääkin ;-)  Olen vaan ihan tyytyväinen siihen että saan laukattua edes pätkän matkaa, vaikka sitten kiinni pitäen. Mutta eiköhän se tästä lähde – seuraava kerta tammalla on varmaan jo helpompi.

Lopuksi ravattiin vielä vähän kevyttä ravia uraa pitkin, tamma oli laukasta piristynyt ja paineli reippaasti.

Laukkoja lukuun ottamatta tunti oli ihan onnistunut, ja otan tamman mielelläni uudelleenkin. Kyllä nuo pienemmät suomenhevoset sopii mulle jotenkin aika hyvin.