Ilma oli tänään ihan kymppi, hellettä, mutta tuulista, eikä paarman paarmaa!

Orille ei ollut tänään satulaa, joten jouduin taas ottamaan Luikeron. Se oli vielä tahmeampi kuin viimeksi, ja kovan työn takana että sen sai liikkumaan ja vieläpä siihen suuntaan mihin piti... Varmaan helpottaisi jos jo alkuverkassa laukkaisi, mutta kun homma on siinä vaiheessa niin hakusessa, ettei oikein tohdi.

Aloitettiin taas pohkeenväistöillä, ensin käynnissä keskihalkaisijalta uralle, ja sitten sama harjoitusravissa. Apujen pitää olla niin voimakkaat, että siinä painuu taas väkisinkin koko kroppa lysyyn, vaikka helpommilla hevosilla kuvittelen jo päässeni siitä virheestä. Raippaa piti käyttää myös reippaanlaisesti, ja silti etuosa tuppasi johtamaan.

Tänään laukattiin koko vuoden edestä. Ohjeena oli että koko uraa laukataan ja tehdään voltteja väliin, ja mun ohjeet erikseen, että koko ajan pitää pysyä laukassa, välillä ei saa tippua raville. No, aika monta kertaa pudottiin raville, mutta kyllä laukattiinkin tosi monta kokonaista kierrosta. Vasen laukka oli taas vaikeampi istua, mutta käännökset olivat siihen suuntaan aika paljon helpompia.

Ensin tehtiin voltit siihen helpompaan laukka- ja vaikeampaan käännössuuntaan, ja vähän oli hakusessa. Eka yritys oli aika tarkkaan pääty-ympyrä, vaikka ohjeena oli tehdä voltti uran ja kentän keskivaiheilla olleen okserin väliin. Toinen yritys oli vähän pienempi ympyrä, mutta edelleen mentiin okserin väärältä puolelta. Kolmannella sujui, ja sen jälkeen tehtiin muutama onnistunut. Ekat laukkavoltit siis tehty, ei mennyt Tiian karjuminen hukkaan!

Kauheaa puskemista tunti oli taas, mutta tyytyväinen olin kun saatiin edes  jotain tehtyä, ja ennen kaikkea laukattua! Laukatessa heppa tuntuu olevan kohtuullisesti avuillakin, eikä tarvinnut pelätä että se lähtee omille teilleen. Uran vieressä olevia ikkunoita tultiin pesemään kesken kaiken surisevan koneen kanssa, mutta eipä se paljoa hevosia kiinnostanut.