Kenttä oli tänään vielä vähän jäässä lätäköiden kohdalta, joten mentiin melkein koko tunti sulassa päässä ja aika rauhallisesti.

Aloitettiin pohkeenväistöillä koko uraa pitkin niin, että väistää piti ulkopohjetta. Vasempaan kierrokseen homma oli aika tuskallista, ja pusertelin ulkopohkeella niin että nyt on koko polvi vähän arkana =:-/  Muutama yritys vähän onnistuneempia kun ulkopohkeella näpäytti ihan voimalla, ja tehosti vielä raipalla. Välillä heppa koitti päästä hommasta kiihdyttämällä alta pois. Toiseen kierrokseen saatiin sitten onnistuneitakin pätkiä, tosin edelleen vaadittiin aika voimakas pohje ja aika paljon jarrua.

Sitten otettiin jalustimet kaulalle ja ravattiin pääty-ympyrällä. Ensin koko ympyrää ravissa ja sitten molemmin puolin keskihalkaisijalla muutama askel käyntiä ja raviin. Pappaa väsytti vähän, sitä piti koko ajan hoputella eikä vauhti siltikään ihan päätä huimannut. Lisäksi se mokoma antoi minun osallistua päänsä kannatteluun, ja annoinkin sille sitten sen verran ohjaa ettei voinut enää nojailla. Kyytikin alkoi tuntua vähän enemmän raville kun askel piteni – muutenhan sen kyydissä onkin kuin nojatuolissa istuisi.

Sitten laukkaa. Se olikin tänään siinä mielessä vähän jännittävää että piti oikeasti panostaa myös ohjaamiseen, kun hokkeja ei ollut ja lätäköissä jäätä. Vaan turha huoli, me mentiin ihan sieltä mistä pitikin  :-D  Nostot tulivat ihan oikeassa paikassa, ja yhtä kierrosta lukuunottamatta päästiin myös sinne saakka minne piti. Yhdellä kiepillä oli vähän vaikeuksia jatkaa käynnissä tarpeeksi pitkälle, kun hepan menokenkä alkoi jo vipattaa. Kiva juttu että meikäläisenkin laukkaharjoitukset sujuivat.

Tiiakin on näköjään huomannut että tykkään mennä suokeilla, tänään oli jo viides kerta peräkkäin jommalla kummalla. Varsinkin ruunapappaan alkaakin olla jo niin suuri luotto, että onkohan vielä ikinä mihinkään hevoseen ollutkaan :o)

Tallissa päästiin sitten tänään näkemään papan kuuluisa karkureissu. Karsinan ovi jäi nanosekunniksi auki kun olin menossa hakemaan harjaa, ja silloin heppa livahti. Onhan se siitä taipumuksesta ihan kuuluisa, mutta kun ei ole vielä tähän mennessä itselle sattunut, niin en ollut tarpeeksi varovainen. Ensin se suuntasi heinäsäkeille, ja kun saatiin se sieltä pois, se jäi seurustelemaan orin kanssa. Siitä sitten pyydystettiin se riimuun. On se vaan melkoinen hevospersoona – kaikinpuolin.