Lompakon pohja alkaa kohta pilkottaa kun kalenteri on jotenkin salakavalasti täyttynyt erilaisista ratsasturiennoista. No, kun alkaa kelit olla kohdallaan, eikä paarmojakaan vielä näy, niin hummaillaan sitten.

Olin haaveillut Hampurin selkään kapuamisesta, mutta se mussukka olikin saanut niskaansa haavan, eikä osallistunut reissuun ollenkaan. Muista esitellyistä hepoista Djakni tuntui sitten omimmalta. Muita vanhoja Mäntsälän-aikaisia heppoja ei Perlassa taidakaan olla enää kuin Krokur, Yrpa ja Hampur... Oi niitä aikoja!

Djakni oli käynnissä vähän laiska, mutta jaksoi kivasti reippaammissa askellajeissa. Tosin töltti sille tuntui olevan vähän hankalaa liian kovassa vauhdissa, hiukan hitaammin se tölttäsikin (kaiketi) aika kivasti. Mentiin muhkuraista peltoa edestakaisin ojien välisiä kaistaleita pitkin, ojat kierrettiin hiukan hidastaen niin jyrkästi kurvaten, että isoilla hevosilla ei kyllä olisi onnistunut. Pellon muhkurat tekivät hommasta hiukan haastavamman – kivaa oli!

Laukat mentiin kahdessa pätkässä, ekalla piti ensin nostaa oikea laukka, sitten siirtää puolivälissä vähäksi aikaa tölttiin, ja sitten nostaa vasen laukka. Kuvittelin välissä olevaa tölttipätkää pidemmäksi joten siinä kohden jäätiin vähän töllistelemään suu auki, mutta muuten mentiin ihan sitä laukkaa kuin pitikin. Puolivälissä Djakni laittoi turbon päälle – vaikutelma oli sama kuin se olisi säikähtänyt jotain, mutta se taisi ihan vaan reagoida istunnan muutokseen niin voimakkaasti. Sen laukka oli aika hauskan lyhyttä ja korkeaa. Ekan pätkän istuin satulassa, ja toisen, pellolla lopuksi laukatun pätkän ylhäällä. Kevyessä istunnassa oli oikeastaan helpompi istua, ja vauhtikin tuntui kiihtyvän kun selkä pääsi vapaaksi.

Ravipätkiä oli muutama, ne mentiin sekä keventäen että kevyessä istunnassa. Ravaaminen on issikoillakin mukavampaa kuin tölttääminen, joka on monesti paljon työläämpää. Passitahtisista hevosista en tykkää ollenkaan, Djakni oli siinäkin suhteessa oikein kiva valinta.

Reitti oli mukava, sää suosi, ja oma mukava porukka koossa. Voisihan sitä aikansa huonomminkin käyttää!