Taas oli aika käydä Tiinalla. Kohta käynnit sitten loppuvatkin, kun tallin toiminta päättyy vuodenvaihteessa. Otin vielä tunnin kahden viikon päähän, mutta täytyy nyt jo alkaa mietiskellä missä sitä sitten alkaisi käymään Tiian tuntien lisäksi. Kenttä oli tänään taas kyllä semmoista mutavelliä, että uutinen tuntien loppumisesta ei edes paljoa harmittanut.

Tiina piti tänään itse tunnin, ja onkin kyllä oikein hyvä opettaja. Mentiin melkein pelkästään keskiympyrällä, kun siinä oli vähän kuivempaa. Sain taas F-tamman, joka oli tainnut vähän vetristyä äitiysloman jälkeen – meiltä nimittäin onnistui paikoitellen pikkuisen paremmin kuin viimeksi : )

Ensin ratsastettiin ympyrää käynnissä ja ravissa, ja koitettiin saada hevosia taipumaan ja asettumaan ja harjoitella vähän peräänantoa. Paikoin sain hepan sentään pyöreäksi, edellisellä tunnilla tamman kanssa ei tapahtunut mitään sen suuntaistakaan. Alkutunnin se meni kuitenkin suorana kuin lankku, vaikka kuinka koitin ährätä pohkeen ja ohjan kanssa.

Sitten käynti-pysähdys -harjoitusta niin, että ympyrällä piti pysähtyä neljä kertaa. Tässä vaiheessa F alkoi jo vähän asettua ja taipua. Sitten niin, että neljännes kierrosta ravissa ja loppukierros käynnissä, käyntipätkät meni mukavan pyöreänä ja ravikin lähti takaa eteen, mutta muutaman askelen jälkeen homma levisi taas käsiin. Taivutukset alkoivat sentään sujua alkutuntiin verrattuna ihan kivasti.

Sitten pohkeenväistöä, sitä ei olekaan tullut tehtyä vuoteen! Sen verran oli vielä vanhassa muistissa, että toiseen suuntaan (oikean pohkeen väistö) sujui aika kivasti. Toiseen suuntaan etupää tahtoi lähteä alta, ja välillä kävi niin että koko heppa meni ihan mutkalle. Tiinan lohduttava kommentti oli kumminkin, että "ihan hyvin haettu", ja kai sieltä joku askel jossain vaiheessa tulikin.   ;-)

Väistöjen jälkeen etsittiin istuinluita nostamalla jalat satulan etukaaren eteen, ja koitettiin pitää lantion asento senkin jälkeen kun jalat laskettiin alas. Ja sitten olisi pitänyt tehdä muutama laukannosto, mikä oli taas ihan utopiaa tämän tamman kanssa. Aika monta yritystä – eikä yhtään nostoa edes sinne päin.

Tunti oli mudasta huolimatta ihan kiva. Ja kyllä huomaa että upo-uusista hanskoista on suuri apu, nyt sen vasta huomaa miten hankalaa vanhoilla ja kuluneilla oli saada pidettyä tasaista ohjasotetta, ohjat kun luisuivat koko ajan käsistä ja niitä piti yhtenään nykiä. On se vaan pienestä kiinni.