Sain tänään taas pikkuruunan, vaikka viime tunnilla luvattiin että saan mennä liinaharjalla. No, eipä kai opettajatkaan kaikkea voi muistaa.

Sen sijaan ärsytti kun olin valinnut päivän nimenomaan sen mukaan, että saan paremman ja mukavamman opettajan, mutta yllättäen opettaja olikin sitten vaihtunut. Koitin sitten parhaani mukaan asennoitua väärään hevoseen ja väärään opettajaan.

Heppa ei ollutkaan tänään mitenkään paha, vähän oli vaikeuksia sisäpohkeen läpisaamisen kanssa kun raippaakaan en uskaltanut edelleen ottaa, mutta muuten ravi-osuudet menivät ihan kohtuullisesti. Ensin tehtiin keventäen pääty-ympyröitä, ja sitten kolmikaarista kiemurauraa.

Sen jälkeen tulivat laukat, ja enpä taas saanut kuin kerran molempiin suuntiin nousemaan. Tällä vauhdilla meikäläinen ei opi kyllä ikinä laukkaamaan, mutta onneksi se sentään lohduttaa että pikkuruunaa on ihan oikeasti vähän hankala saada laukkaamaan. Varmaankin siksi että se on pari vuotta sitten ollut vielä raviradalla.

Loppukevennyksetkin menivät tällä kertaa vähän vauhdikkaammin kuin viimeksi, eli laukkoja lukuunottamatta ihan siedettävä tunti.

Tunnin päätös olikin sitten kaikkea muuta kuin siedettävä. Hevonen huomasi että tunti loppuu, ja sille tuli kauhea kiire kaahata kentältä pois. Kun en ollut yhtään varautunut niin en saanut sitä pidäteltyä, kun mitkään "tavalliset" pidätteet eivät menneet läpi. Olisi varmaan pitänyt sahata, niin kuin sama opettaja edellisellä tunnilla opetti...

No, opettaja sitten ystävällisesti tuli ja otti hevosen kiinni, potkaisi sitä ensin rintaan, ja sen jälkeen löi sitä päähän. Kiva. Muut lähtivät loppukäynnille maastoon, vaan eipä tullut mieleenkään tuon jälkeen.

Kai se pitää taas pistää mietintään uuden tallin löytäminen, kun opettajat vaihtuvat ilmoittamatta, ja hevosvalikoimakaan ei kauheasti mieltä lämmitä. Tallille on nyt tullut kaksi uutta hevosta, toinen ihan raaka ja säikkyvä, ja toinen eilen tullut, joka oli tänään jo tunnilla(!). Kuulemma hankala ratsastettava. Tulee vähän ronkeli olo, mutta kun tästä maksaa itsensä kipeäksi ja harrastaa kuitenkin siksi että se olisi kivaa...