Toive toteutui, sain tänään taas vaunuhepan. Kun vielä sattui olemaan talvimyrskypäivä, niin olin entistä tyytyväisempi hevosvalintaan – vaikka maneesi  ei kyllä ääntänytkään yhtään. Polleparalla oli taas maha ihan vesiripulilla, joten varmaan se oli senkin takia entistä menohaluttomampi.

Alkuverkassa olisi varmaan pitänyt herättää se kunnolla raipalla, mutta mammarina tyydyin vain hiplailemaan sitä. Tänään se teki saman kuin ensimmäisellä kerralla, eli teki ravista yhtäkkiä täyden stopin. Luulen että tällä kertaa syynä oli kylläkin se, että toinen ruuna tuli takaa liian liki, kun huomasin sen vähän välttelevän sitä muutoinkin. Ensi kerralla täytyy ottaa oma lyhyt raippa tunnille ja katsoa sujuuko sen kanssa paremmin, kun tuntuu etten osaa käyttää pitkää raippaa ollenkaan.

Alkuverkan jälkeen oli laukkojen vuoro, ensin vaikeampaan suuntaan oikealle. Meitä olikin tänään kolme vähän hankalammin laukan nostavaa samalla ympyrällä, ja yksi jota ymmärrettävästi moinen harmitti. Ympyrä on kumminkin sen verran pieni, että sisemmällä uralla on vielä vaikeampaa saada laukkaa aikaiseksi, varsinkin jos joku vielä hidastelee edessä (heh, paraskin puhumaan hidastelijoista!) Laukka nousi kumminkin loppujen lopuksi, putosi pari kertaa raville, ja välillä mentiin taas niin että takapää ravasi ja etupää laukkasi. Mutta laukattiin sentään aika monta kierrosta.

Toiseen suuntaan oli myös hankaluuksia ihan riittämiin, mutta sentään nopeammin saatiin jotain aikaiseksi. Laukan ylläpitämiseksi selässä pitää kyllä punnertaa koko ajan, mutta edelleenkään en uskaltanut läpätä raipalla tarpeeksi kovasti. Ja kun kokoajan punnertaa, on hankala istua kunnolla.

Sitten tehtiin pituushalkaisijalta pohkeenväistöä, ensin käynnissä, sitten harjoitusravissa. Käynnissä vasemman pohkeen väistö meni aika hyvin, kunhan muistin olla viemättä pohjetta taakse. Oikealle tehtiin liian jyrkät väistöt joka kerta, oltiin uralla jo ennen kentän puoliväliä. Vauhti hiipui myös minimiin, enkä saanut sitä millään liikkumaan rivakammin.

Ravissa homma olikin jo sitten paljon hankalampi, oli itse asiassa ensimmäinen kerta kun moista kokeilinkaan. Oikealle homma meni enimmäkseen siihen että sain hepan yleensäkään liikkumaan eteenpäin, väistöstä ei tainnut paljon olla tietoakaan. Vasemmalle sen sijaan mentiin vähän väistöäkin. Heppa kyllä taisi tehdä hommaa vähän niin kuin itsestään. Viimeinen raviväistö vasemmalle meni kyllä oikein hyvin, kurssi oli oikea ja ainakin tuntui että jalat astuivat hyvin ristiin. Tunnin kohokohta, nyt täytyy  koittaa iloita vähän pienemmästäkin  :o)

Loppuravit kevenneltiin aika lyhyesti kun aika loppui. Ja juuri kun tuntui että meilläkin oli edes vähän enemmän eteenpäinpyrkimystä.

Personal Trainer oli tänään katselemassa tuntia, ja sanoi että suurin ongelma on siinä että en saa sisäpohjetta (tai yleensäkään pohjetta) läpi, jolloin joudun koko ajan asettamaan ulospäin että pysytään uralla tai ympyrällä. Laukannosto on hankalaa kun asetan koko ajan väärin päin. Ravissa kuulemma enimmäkseen etupää ravaa ja takapää ei tee juurikaan mitään. Hyviä kommentteja, nyt ei auta kuin ensi kerralla ottaa itseä niskasta kiinni ja runnoa se sisäpohje läpi vaikka väkisin jo alkutunnista.

Muuten tykkään kyllä edelleen tästä hepasta – jos siihen saisi vähän lisää virtaa niin se olisi mulle aika täydellinen heppa. Se on kiva hoitaa, ei säiky eikä säntäile, ja sillä on mukava laukka. Jospa vaan sen vatsa tulisi parempaan kuntoon ja ratsastaja saisi vähän (tai vähän enemmänkin) lisää pontta  :-)