Ori oli sittenkin tänään tunnilla kun pikkutyttöjen vikellysaikomukset olivat menneet sateen takia myttyyn. Sain siis tänään mennä sillä – huomenna lienee vuorossa jompi kumpi suokeista kun isot hevoset on molemmat nyt käyty läpi.

Tunti aloitettiin tänään taas ravaamalla ilman jalustimia. Tarkoituksena olisi ollut tehdä neliötä päädyssä, mutta näköjään oli valittava joko kulmat tai rivakka ravi. Välillä tehtiin sitten kulmia vähän hitaammassa vauhdissa, ja välillä mentiin rivakammin ympyrällä... Orin ravi oli itse asiassa aika optimaalista raviharjoitteluun, tarpeeksi isoa että piti vähän pinnistellä, mutta ei niin isoa että olisi tarvinnut jännittää. Kun se lisäksi liikkuu hyvin eteen ja on helppo ohjattava, harjoitus oli aika kiva.

Sitten olisi pitänyt laukata ilman jalustimia - kääk! Sain aluksi ihan privaattivuoron ympyrälle että pääsin rauhassa kokeilemaan, ja kun vihdoin ja viimein sain (joo, kyllä se Orikin taisi reagoida mun jännittämiseeni) laukan nostettua ja pätkän laukattua, niin eihän se niin kauheaa ollutkaan. Sanomattakin on selvää, että harjatupsas piti pitää kädessä, mutta koitin istua niin että en siitä kauheasti kumminkaan nykisi. Ensimmäisen laukannoston jälkeen vastaan pyyhälsi laitumelta karannut tamma, ja siinä vaiheessa automaattisena reaktiona pysäytin ja hyppäsin alas. Ei ori kuulemma minnekään lähde vaikka irtonaisia tammoja ympärillä juoksenteleekin, mutta sen verran se alkoi oreilla että ei tehnyt mieli kokeilla.

Uudelleen selkään ja toisten sekaan laukkaamaan toiseen suuntaan. Ensin tehtiin laukannostoja niin että laukattiin puoli kierrosta ja sitten ravin kautta käyntiin. Nyt laukat alkoivat noustakin silloin kuin piti, ja saatiin tosi monta toistoa aikaiseksi. Kun oltiin tehty useampi nosto, niin käskettiin jäädä laukkaamaan ympyrälle, ja johan taas pasmat sekosivat. Heti kun pitää tehdä jotain uutta, homma alkaa tökkiä. Laukka ei noussut millään, tai jos nousikin niin jäi ihan pariin askeleeseen. Lopulta saatiin laukattua pari kierrosta putkeen ja saatiin lupa lopettaa. Viimeiset kierrokset tuntuivat aika hyviltä, ja päästiin jo vähän reippaampaan vauhtiinkin :o)

Näin paljon ei olla laukattukaan varmaan ikinä edes jalustimet jalassa – ja aika kovin Tiian piti nytkin komentaa että rohkenin hommaan ryhtyä. Jos ei ajatella sitä että meikäläinen piti taas harjasta kiinni, niin muuten sujui yllättävän hyvin. Laukasta raviin siirtymiset olivat vähän pomppuisia, mutta kaiken kaikkiaan ihan hyvä kokemus kuitenkin. Jospa tästä saisi taas vähän lisävarmuutta tuohon näköjään niin kovin vaikeaan hommaan.

Kun tunnin lopuksi laskettiin jalustimet alas loppukeventelyjä varten, ne olivat lyhentyneet ainakin kahdella reijällä. Tuntui kertakaikkiaan mahdottomalle istua niin lyhyiden jalustinten kanssa! Vaan oli se Orilla keventely niin mukavaa, että oltaisiin voitu jäädä pyörimään kentälle vielä vaikka kuinka pitkäksi aikaa, taukoamattomasta vesisateesta huolimatta!

Tunnin jälkeen katseltiin eilistä videota. Eipä siitä paljoa nähnyt, pätkät olivat tosi lyhyitä ja vähän huonosti kuvattuja, ja kaikki kaameimmat kohdat oli näköjään jäänyt kuvaamatta. Oman leffan jälkeen katseltiin Tiian ja vähän muidenkin videoita – lohdullista että koko ikänsäkin ratsastanut tekee vielä aika pahojakin virheitä. Ja olipa upea nähdä Ori ja Luikero kisoissa, eipä niitä olisi samoiksi hepoiksi uskonut kuin meidän tunneilla! Tuskin saankaan vähään aikaan huomisen jälkeen näin hyvillä hevosilla ratsastaa : (