Kahden tunnin maastossa Jonnan kanssa. Kolmen hengen porukka oli sopivan pieni, ja kaikki saivat mieleisensä hevoset. Itse varasin heti Tatan, mulla on ollut se joka kerta maastossa, ja on kiva mennä hevosella josta jo vähän tietää etukäteen. Tölttäämäänhän en sitä oikein tahdo saada, mutta ravi sillä on (issikaksi) ihana!

Hepat olivat pirteitä kun ovat olleet vähemmällä käytöllä ja pakkastakin oli 7 astetta, joka varmaan lisäsi vauhtia vielä pykälän verran. Olipa ihana mennä lumen peittämiä polkuja joita kukaan ei ollut vielä ehtinyt aukaisemaan, ja laukata niin että lumi pöllysi. Toinen laukka oli kyllä jo vähän turhankin rivakka, Tataakin piti oikein pidättää kun olisi pitänyt päästä pyyhkäisemään kaikista ohi.

Pitkälle laukkasuoralle oli ikävästi asettunut metsästäjiä, ja se pätkä jäi vähän lyhyeksi. Hyvin hevoset sietivät metsässä olevat autot, ihmiset, nuotion ja koirat. Takaisin päin tullessa vetohevosen ohi pyyhkäisi ensin jänis, sitten tuli perässä ajokoira joka pelästyi meitä ja kääntyi takaisinpäin. Sitten tuli vielä beagle takaa haukkumaan. Jonkin ajan päästä kuului laukauksia - taisi pupu kohdata matkansa pään.