Kerrankin saatiin olla kartanon maneesissa ihan yksin, joten tilaa oli eikä ketään tarvinnut väistellä.

Aloitettiin käynnissä asetuksilla ja taivutuksilla, ja sitten ympyrän suurentamisella ja pienentämisellä. Tällä kertaa tämä osuus sujui vähän paremmin, varsinkin oikea kierros oli oikein hyvä. Piti muistaa ennakoida hankalia paikkoja ja muistuttaa ajoissa pohkeella, sekä liikutella vähän sisäohjaa ja myödätä heti kun heppakin myötäsi.

Sitten kevyttä ravia, joka sujui myös tänään ihan kohtuullisesti. Oikeaa asentoa oli vähän hankala taas löytää, kokeilin jalkoja taaemmas ja edemmäs ja ylävartaloa pystympään ja enemmän etunojaan. Hepalla oli tänään Olympiat suussa, joten pidin ihan suosiolla harjasta kiinni etten vetäisi sitä joka askelella suusta.

Pysähdyksissä kovemmat kuolaimet eivät näkyneet tänään ollenkaan. Ravista oli vähän hankala siirtyä käyntiin, ja kun koutsi juoksuttamisen jälkeen ratsasti itse, puri kuulemma kuolaimeen kiinni.

Laukata koitettiin ensin siihen vaikeampaan suuntaan, enkä taaskaan saanut laukkaa nousemaan. Kun heppa kuulemma sikaili, antoi juoksuttaja vähän turhan reippaan muistutuksen raipalla – ja sitten mentiin. Elämä vilisi taas silmien ohi kun pidin henkeni edestä harjasta kiinni ja odottelin että vauhti hiipuu  :- /  Muutama kierros siinä meni – tietenkin olisi helpottanut jarruttamista jos ohjat olisivat olleet kädessä, mutta sitten en olisi kyllä taatusti montaa metriä siinä kyydissä pysynyt.

Välissä mentiin vähän käyntiä ja kevyttä ravia (siinä onneksi aina rentoutuu itsekin), ja kokeiltiin laukkaa siihen helpompaan suuntaan. Ei noussut ei, paras mitä sain aikaiseksi oli yksi nostoaskel. Raipan apua en enää huolinut, ja aika monen yrityksen jälkeen piti sitten luovuttaa  : (