Tänään kentästä oli ravaus-/laukkauskunnossa vain takakaarre, ja luulisin että sen takia sain Jättipomppuravin. Kivasti ajateltu, takakaarre riitti meidän laukkaharjoitteluun vähän liiankin hyvin...

Tunti oli hiukan köyhä johtuen kentän kunnosta ja siitä että mukana oli pienen pieni rästituntilainen orin selässä. Ensin mentiin ympyrällä käynti-ravi -siirtymisiä, ja sitten sama homma laukalla.

Jo edellinen tuntilainen sanoi että ruunalla on tänään unelias päivä, ja olihan se. Se on siitä kumma heppa, että käynnissä se hidastelee ihan mahdottomasti, ja siitä seuraava reippauspykälä onkin sitten jo ravi. Taas meillä oli vähän sama homma kuin aina Luikeron kanssa – en oikein saanut heppaa sinne "pohkeen ja ohjan väliin", ja sitten kaikki meneekin enemmän tai vähemmän läskiksi.  Alkutunnista sain sen vähän reippaampaan käyntiin, mutta lopputunnista se taisi jo huomata että en sen kummempia sen raipan kanssa kumminkaan tee. Sh-tamma oli tänään mahdottomalla päällä, ja osa energiasta menikin sitten siitä kaukana pysymiseen ja sen kauhistelemiseen. Että pitää ihmisen olla nössö!

Ravisiirtymiset menivät kumminkin vielä jotenkin, sain hepan oikeassa kohden hiiiiiitaaseeen raviin, joka tahtoi sitten tippua käynniksi jo ennen määränpäätä. Eka kiepillä ravi tuntui ihan mahdottomalle, mutta niinpä siihen taas vaan kumminkin tottui. Tavallista kovempi kentän pohja varmaan sai sen tuntumaan vielä enemmän pompottavalle.

Ja sitten sitä laukkaa  : (  Vasempaan kierrokseen ensin, laukka nousi melkein joka kerta, mutta hyytyi jo muutaman askelen jälkeen. Pisimmillään päästiin laukkaamaan vajaa lyhyt sivu :o)  Toiseen kierrokseen saatiin taas aika monta sakkokierrosta kun laukka ei noussut sitten niin millään. Varmaan suurin syy oli rimakauhussa, ja siinä etten edes yrittänyt herätellä sitä tarpeeksi ennen laukka-apuja. Tainnut nähdä liian monta ilmalentoa tältä hepalta  : (  Aika monen yrityksen jälkeen laukattiin sitten oikeaankin kierrokseen jokunen askel, ja saatiin Tiialta armoa.

Kyllä tämä on turhauttavaa hommaa, yksi askel eteen ja kaksi taakse. Jos nyt jotain positiivistakin, niin ne muutamat laukka-askeleet eivät tuntuneet pahalle. Vaan eipä paljon ollut vauhtiakaan :o)  Harjoitusravia mentiin myös vähän pakon sanelemana ennen siirtymiä, ja sama juttu – hiljaisessa vauhdissa siellä satulassa pysyi aika hyvin pompsahtamatta kovinkaan korkealle.

Voisikohan tehdä kumminkin semmoisen johtopäätöksen, että oma laukka-istunta ja -avut ovat ihan yhtä huonot molempiin suuntiin, kun näköjään hepasta riippuen on aina eri suunta se, johon laukkaa ei saa nousemaan.