Tänään oli taas mulle varattuna Lipizza. Kokeilin asennoitua positiivisesti, ja ihan hyvin onnistuikin. No, viime kertaa muistellen en kyllä uskaltanut antaa sille kunnon pitkiä ohjia alkukäynnissä, varsinkin kun shettikset olivat ovenpäädyssä.

Alkutunti meni ihan hyvin, keskityttiin ensin rentoihin käsiin ja ratsastettiin kevyttä ravia ohjat yhdessä kädessä. Sitten jatkettiin kevyttä ravia niin että annettiin vain yksi apu kerrallaan – ulko-ohja, sisäpohje, sisäohja, ulkopohje. Tätä jatkettiin hyvän aikaa molempiin suuntiin. Itse unohduin kyllä aluksi puskemaan sisäpohkeella kun tuntui että ei pysytty ihan uralla. Kun lakkasin tökkimästä sisäpohkeella päästiinkin itse asiassa paremmin uralle.

Sitten hepat huomasivat oven suussa olevan sinisen muovikorin, jota ensin säikkyi yksi, ja sitten kaikki vuoron perään. Välttelin oven suuta vähän aikaa, ja pienillä säikkymisillä mentiin parin metrin päästä ohi. Laukkaamaan mentiin sitten toiseen päätyyn (lähelle niitä kamalia vieraita hevosia). Ensin vasempaan kierrokseen, laukka nousi heti siellä missä pitikin vaikka ei ollut edes raippaa. Aika monta kierrosta laukattiin ennen kuin edellä oleva hyytyi ja pudottiin raville. Vielä muutama kierros, vähäksi aikaa keskelle hengähtämään ja vielä lyhyt kolmas rupeama. Laukka oli kyllä mukavan pehmeää torstain laukkoihin verrattuna, vähän huomasin luisuvani satulan ulkoreunalle ja paino liikaakin sisään. Ilmankos mentiinkin taas enemmänkin laukkavolttia kuin ympyrää.

Toiseen kierrokseen lähtiessä heppa sitten pelästyi niin että meinasin keikahtaa alas. Sain toisella kädellä kiinni ja toisella kiskottua ohjista, ja kyydissä pysyttiin niin kauan että kohtaus meni ohi. Vähän aikaa piti hengitellä keskellä ennen kuin lopuksi uskalsin vielä pari kierrosta laukata tähänkin suuntaan. Paino pysyi vähän paremmin keskellä satulaa, eikä menty ihan niin pientä ympyrää.

Laukkojen jälkeen käyntiä vähän aikaa – muut pitkin ohjin ja me tuntumalla. Käynnin jälkeen piti vielä mennä pätkä kevyttä ravia, mutta siinä kohtaa heppa alkoi säikkyä ihan toden teolla. Sain sen pideltyä joten kuten aloillaan, mutta aina kun koitin lähteä uudelleen liikkeelle se alkoi tanssahdella. Päästiin sitten vähäksi aikaa talutusratsastukseen, ohjat laitettiin solmuun ja piti istua rentona. Edelleen heppa teutaroi, mutta mikäs siinä silloin on istua rennosti kun joku pitää kiinni...

Koitin vielä pariin otteeseen päästä omin avuin käyntiin, mutta eipä tullut mitään. Kummallakaan ei hermo pitänyt enää yhtään : (  Ei muuta kuin alas selästä ja loppukäynnit maasta. Maasta käsinkin meni vielä vähän aikaa ennen kuin heppa rauhoittui. Olisipa ollut kiva jäädä katselemaan miten seuraava ratsastaja sen kanssa pärjäsi.

Tuomioksi tuli että "kaikille ratsatus ei vaan sovi". Myönsin sitten että pitänee varmaan luovuttaa ja jatkaa pelkästään torstain tunneilla, tai sitten lopettaa ihan kokonaan. No, lopputuloksena se että saan kuurin pomminvarmoja hevosia (Vaunuhevosta, Teinikimoa ja Vanhaa kiukkupussia). Tekisi kyllä ihan oikeasti taas lopettaa, ja vaikka tässä harrastuksessa jos missä on oppinut nöyryyttä, niin kyllähän vähän (no eikä ihan vähääkään) myös nolottaa olla näin nössö  : (