Lunta ei ollut satanut melkein viikkoon, ja pakkanen oli pysytellyt samassa parissa miinusasteessa, mutta niin vaan tuli taas lumet maneesin katolta. Jännitin etukäteen kauheasti miten tunti menee maneesissa vakitamman kanssa, vaikka en osannut edes ajatella että taas olisi ryminäpäivä. Huokaisinkin sitten helpotuksesta kun niitä lumia tuli, ja sain taas sen ihanan pikkuisen russ-ponin.

Isot hevoset näyttivät kaikki kolme jo alkutunnista hankalille, vaikka eivät vielä säikkyneetkään. Lopputunti menikin sitten enempi vähempi säntäillessä, olipa kerrankin ihanaa olla ainoa, josta opettajalla ei ollut huolta. 

Ensimmäinen harjoitus oli keventää kolmikaarista kiemurauraa, sen verran aluksi jännitti kumminkin että piti oikein keskittyä vaihtamaan kevennystä keskimmäisen mutkan molemmin puolin, mutta muuten tuntui sujuvan. Sen jälkeen oli taas tehtäviä valittavaksi; radan poikki ravipuomit, pääty-ympyrä (8-kulmiotekniikalla), tai rata poikkisuunnassa leikkaa ja askelen lyhennys keskellä.

Muuten meillä taisi mennä ihan kivasti, mutta tuo askelenlyhennys ponin kanssa ei ollutkaan ihan niin helppo homma. Ravipuomit mentiin hyvin kunhan vaan muistin pyytää vähän lisää vauhtia puomeja ennen - ne kun oli aseteltuisojen hevosten pitkille jaloille. Ympyrää oli myös helpompi harjoitella ponin kanssa, koitin muistella tekniikkaa vuoropohkeista, niin että paino olisi kumminkin sen ulkopohkeen käytössä. Vaikea sanoa miten ne sujuivat, opettajalla kun oli täysi työ isojen hevosten vahtimisessa, niin ymmärrettävästi jäätiiin tällä kertaa vähän vähemmälle. Muutaman hajanaisen hyvä-kommentoinnin lisäksi saatiin mainintaa pari kertaa siitä että lonkkien pitäisi aueta vielä enemmän. Huomasin sitten itsekin, että kun muut hevoset villiintyivät, niin omat lonkkanikin jumittivat heti, vaikka ponin selässä ei varsinaisesti pelottanutkaan.

Ennen yhden ratsastajan ilmalentoa kokeiltiin kerran laukkaa, ja jokunen askel saatiinkin aikaiseksi. Ponin laukka on kyllä kamalaa, pientähän se on, mutta kovin töyssyistä. Lisäksi se painoi kädelle (niin kuin lopputunnista muutenkin), ja käänsi päätä sisäänpäin. Ohjeeksi tuli nostaa sen pää jo etukäteen, ja pitää pää suorassa.

Jos en olisi vähän liian painava, vinkuisin varmasti tuota ihanaa pikkuponia muulloinkin käyttöön kuin vain lumivyörypäivinä. Se on kyllä kertakaikkisen kiva; ihan reipas, hötkyilemätön, ja näppärä. Tuntuu muutenkin kovin seuralliselle ja mukavalle tapaukselle!