Tunnit eikun vaikeutuvat, tätä menoa tehdään jo laukkapiruetteja ennen joulua. Verkan jälkeen otettiin jalustimet ylös, ja ensin ravattiin ja tehtiin ravi-käynti -siirtymiä, ja sitten laukattiin ilman jalustimia. Ravaaminen ja laukkaaminen oli helppoa ja kivaa (ja ravista käyntiinkin selvittiin ilman notkahduksia!), vaan laukannostot olivat kiven alla ja raviinsiirtymät vaativat tuen jalustinhihnasta. Jonna ehti jo tehdä harjoituksensa toiseen suuntaan loppuun kun minä olin päässyt laukkaamaan vasta kierroksen, ja aikaa siinä meni ennen kuin sain orin uudelleen laukkaamaan. Heppa tiesi ihan taatusti mitä siltä halusin, mutta vaati kunnon potkun ja raipan ennen kuin onnistui. Tavoitteena oli saada laukattua viisi kierrosta putkeen ympyrällä, että Tiia oli tyytyväinen. Koska tiedän, että hommaa jatketaan vaikka yöhön saakka jos ei onnistu, niin sain kuin sainkin kerta heitolla kierrokset täyteen.   Toiseen suuntaan laukka nousi joka kerta, mutta kun mentiin ruunan perässä, niin aika monta kertaa sen saikin nostaa uudelleen kun tipahdettiin aina raville. Tulipahan samalla harjoiteltua niitä hankalia laukasta raviin -siirtymiä.

Sitten otettiin jalustimet takaisin alas ja tehtiin keventäen neliötä. Vauhdin kanssa oli vähän ongelmia kun hituroitiin taas, mutta kulmat taisivat mennä ihan siedettävästi. Sitten piti tehdä sama harjoitus niin, että kaksi kulmaa laukaten, ja loput ravissa. Johan oli taas vaikeaa kun en osaa nostaa sitä laukkaa harjoitusravista näemmä ollenkaan. Vaikka istunta on ravatessa ihan kohtuullinen, nostovaiheessa kumartelen eteen ja sisäjalustin lähtee valumaan taaksepäin. Aika monta kierrosta taas mentiin milloin ripeämpää (siinä kohtaa kun piti nostaa laukka) milloin hitaampaa ravia, mutta laukasta ei tietoakaan. Sitten kun Tiia neuvoi koittamaan niin, että kevennän nostokohtaan saakka, istun askelen ajaksi alas, ja siitä nosto, niin sitten alkoi sujua. Kulmat ei nyt ehkä ihan olleet kulmia, mutta pikku hiljaa kenties nekin siitä terävöityvät.

Vaikka oli vaikeaa, niin olipa taas kiva ja hyvä tunti! Laukkaaminen ilman jalustimia oli melkein helpompaa kuin jalustinten kanssa, ja harjoituksesta jäi tosi  hyvä mieli. Onneksi Tiia on niin ehdoton siitä että hommat tehdään loppuun eikä luistella – aika moni muu opettaja olisi varmaan jo antanut olla ja luovuttanut noiden meikäläisen laukannostojen kanssa... Ja tällä kertaa kyse ei taatusti ollut siitä että olisin kovasti jännittänyt tai etten olisi halunnut laukata. Ensi kerralla täytynee ottaa vaan se raippa aiemmin ja tehokkaammin käyttöön.