Tänään oli taas uusi heppa, nuorehko Lipizza-ruuna. Kohta onkin tullut käytyä läpi kaikki tallin helpoimmasta päästä olevat hevoset. Olisin kyllä mielummin ottanut tänään Teinipojan tai Valkovenäläisen kun takana oli reilut kolmen tunnin yöunet eikä olo ihan kaikkein varmimmillaan. Etukäteen vielä kuulin että ruuna saattaa pelätä maneesin toisella puolella olevia yksityishevosia.

Ei tunti sitten ihan niin huonosti mennytkään kuin etukäteen pelkäsin, heppa oli varsin mukava. Kuntoonlaittaessa se oli oikein kiltti ja seurallinen, ja ratsastaessa myös kiva siihen saakka kun huomasi että ratsastajaa voi laukkaharjoituksissa vedättää. Hiukan se säikkyi, mutta ei toisella puolella olevia hevosia, vaan maneesin ääniä. Yhdestä isommasta rysäyksestä se meinasi lähteä, mutta uskoi pidätettä oikein hyvin ja hidasti saman tien. Kovin reipas se ei ollut, mutta ei mitenkään laiskakaan, ja aika mukavan herkkä. Raippaa käytin kerran laukannostossa, muutoin ei tarvinnut.

Tänään laukattiin taas heti alkukeventelyjen (pääty-ympyröitä) jälkeen. Ensin muutama pääty-ympyrä harjoitusravissa, ja siitä sitten nostot. On se vaan kumma että ravi sujuu tasan siihen saakka kun tiedän että laukat alkaa, ja sen  jälkeen aletaankin tehdä pieniä voltteja ympyrän keskellä melkein hevosella kuin hevosella. Laukat nousivat ihan siedettävästi, ongelma tänään oli juuri se, että en saanut heppaa pidettyä ravissa ympyrällä, eikä niin pienellä voltilla tietenkään voi laukata. Eli jos ja kun laukka putoaa raville, on hankala päästä sieltä enää (nopeasti) muiden sekaan ympyrälle.

Vasen laukka sujui tänään taas paremmin kuin oikea, mutta laukattiin me siihenkin suuntaan sentään muutama kierros. Laukassa oli aika hyvä istua, joskin tätäkin heppaa piti koko ajan hoputtaa vähän eteenpäin. Oikeaan mennessä heppa kompastui kerran (olinpa tyytyväinen kun tasapaino piti aika hyvin!), ja kerran se taisi pelästyä vähän tai sai jonkun muun kumman kohtauksen. Siinä vaiheessa mentiinkin sitten ympyrän keskelle, tosin oli vähän hankala saada heppa käyntiin kun sen verran laukatessa kuumui. Tänään tein semmoisenkin havainnon, että vasempaan kierrokseen sisäpohjetta on helppo käyttää (ympyrän suurentamiseen), mutta oikeaan kierrokseen ei onnistu sitten niin millään. Tosin huomasin laukkojen jälkeen että oikea jalustin oli ollut reiän pidempi kuin vasen.

Laukkojen jälkeen tehtiin harjoitus jossa piti mennä harjoitusravissa ensin pääty-ympyrä tötteröiden sisäpuolelta, ja sen jälkeen neliö tötteröiden ulkopuolelta. Aika kivasti meni, tosin ympyrät jäivät vähän liian pieniksi. Neliön tekemisessä hankalinta oli kun puolipidätteiden kohdalla tahdottiin siirtyä kulmissa käyntiin, mutta sujuihan sekin sitten kun pari kertaa ensin harjoiteltiin. Pohkeista sanottiin tänään, että ne eivät saa jäädä lepattamaan pohkeenannon jälkeen, vaan koko ajan pitää olla kevyt puristus hevosen kylkeä vasten.

Sitten olisi pitänyt vielä tehdä harjoitus niin, että joka toinen neliö tehdä harjoitusravissa ja joka toinen ympyrä laukassa, mutta meidän laukat jäi siihen että tein yhden noston molempiin suuntiin ja laukattiin suurin piirtein puoli kierrosta. Laukan jälkeen olikin sitten hankala saada heppa menemään enää neliölle, se kun oli sitä mieltä että nyt mennään ympyrää (pientä semmoista...).

Ei hassumpi tunti kumminkaan umpiväsyneenä – heppa oli kiva, sillä oli todella mukavat liikkeet istua, ja lisäksi se oli aika näppärä muutenkin varsinkin toiseen suuntaan. Säikkyminen ei ollut ongelma vaikka olin taatusti itse väsyneenä vielä tavallistakin säikympi. Jos heppa ei olisi laukkaharjoituksissa mennyt etupäässä oman mielensä mukaan, niin se olisi tainnut päästä suosikkilistan kärkipäähän ;-)

Loppukevennyksissä meno alkoi taas olla aika kivaa, heppa selvästi rentoutui ja liikkui vetävällä askelella sekä pärski oikein antaumuksella. Onhan se kiva että edes loppukevennykset mennään rennosti...