Vaikka koko aamupäivän kipristeli mahaa kun maastoilu etukäteen jännitti, niin olipa aika kiva reissu kumminkin. Porukan arkajalkana sain helpoimman hepan Luikeron, ja ihan hyvin kaikin puolin reissu meni, vaikka tällä kertaa käytiin eteläpuolen kuopilla jonne piti mennä (ja tulla) reilu puoli kilometriä asvalttitietä.

Mennessä kyllä vähän hirvitti kun Kimo pomppi takajaloilla keskellä tietä ja peruutteli vielä takanatulijoiden päälle. Päästiin siitä onneksi aika nopeasti eteenpäin kun Jonna siirtyi Orin kanssa etummaiseksi. Seuraava pelotuksenpaikka oli sitten tienposkessa lojunut pahvilaatikko, jota jopa ori väisti keskemmälle – me mentiin Luikeron kanssa coolisti ohitse. Ainoa säpsy meille tuli kylän "keskustassa" jossa joku pihatyöntekijä vähän metelöi. Kuopille päästäessä piti odotella että kyy luikerteli polun poikki. Yhden kerran mentiin yli aika syvästä ojasta (kuivahan se oli), ja siinä kohtaa vähän hirvitti. Hyvin sujui sentään sekin, eikä menty onneksi hyppäämällä yli.

Reitti oli paljon mukavampi kuin meidän tunnin vakiolenkki, pohja oli enimmäkseen hienoa hiekkaa ilman isoja kiviä. Ravipätkä oli aivan ihana pehmeä hiekkaura, harmi vaan ettei ravattu enempää. Sen verran näköjään syksystä kehitystä tapahtunut, että ravi ei tuntunut enää niin isolle, vaikka epätasainen pohja ja pidempi askel keikuttivatkin. Kivaa oli!

Ravipätkä päättyi aika isolle lätäkölle jonne päästiin kahlaamaan. Varsinkin Kimo ja Luikero ottivat hommasta ilon irti, pärskyttely oli melkoista! Ensin piti kauhoa vettä kunnolla molemmilla jaloilla, ja sen jälkeen rullata ylähuuli ja kurkotella kaulaa. Vettä oli onneksi sen verran vähän että selvisin kuivin jaloin, mutta niin mukavaa Luikerolla oli ettei se olisi millään malttanut jatkaa matkaa.

Sitten päästiin reissun "kohokohtaan", eli sellaiselle hiekkakuopalle josta pystyi laukkaamaan rinteen ylös. Vuorotellen mentiin, me viimeisinä. Muut kiersivät toista kautta takaisin kun kulkupelit eivät välttämättä olisi malttaneet tulla käynnissä takaisin alas, mutta me tultiin samaa reittiä takaisin kun ei ollut liiasta vauhdista pelkoa. Kaksi kertaa mentiin mäki ylös, ja molemmilla kerroilla me hyydyttiin vähän reiluun puoliväliin. Oli hankala koittaa istua kevyessä istunnassa kun ei olla harjoiteltu, ja vielä hankalampaa se oli jyrkässä ylämäessä. Pohkeita siinä oli sitten tosi hankala enää antaa. Pohja oli pehmeää ja hiekka vajosi kavioiden alla. Mutta aika kiva että päästiin laukkaamaan edes vähän matkaa, ja kumma kyllä ei edes hirvittänyt yhtään.

Loppumatka olikin sitten käyntiä, mutta matkaan mahtui vielä yksi niin jyrkkä hiekkarinteen kiipeäminen, että meiltä luiskahti satulakin muutamalla sentillä taaemmas. Pitäisi varmaan harjoitella vähän tuota kevyttä istuntaa, nyt se ei taida mennä ihan niin kuin pitäisi ;-D

Asvalttipätkä meni rauhallisemmin kuin menomatkalla, Ori meni kaukana edellä, sitten Kimo, ja me löntystettiin hitaasti perässä. Loppumatkasta saatiin vähän vauhtia mekin, mutta tuntuipa aika hankalalle istua niin takana, ja kaiken lisäksi kielikin oli lipsahtanut väärälle puolelle kuolainta.

Muut laukkasivat vielä vähän kentällä, mutta en jaksanut enää siinä vaiheessa alkaa tappelemaan Luikeron kanssa, varsinkin kun vermeetkin olivat miten sattuu. Käpsyteltiin sitten maasta vielä vähän aikaa. Kiva reissu – autoilija ja motoristit vaan saisivat vähän käyttää harkintaa hevosia kohdatessaan.

Jäin tallille viimeisenä laittelemaan kamppeita pois ja harjaamaan Luikeroa. Olipa kiva fiilis puuhata hämärässä ja hiljaisessa tallissa, nuuskutella nahan ja hevosten hajua ja kuunnella tyytyväistä heinänrouskutusta  : )