Tänään oli taas sitten uusi hevonen, vaikka olin henkisesti valmistautunut koko viikon siihen että tänään laitan Vaunuhevosen liikkumaan. Hevonen olikin sitten opettajan mukaan Vaunuhepan täysi vastakohta, herkkä ja reipas Opetusmestari. Opettaja valmisteli tuntia sanomalla että "itsesuojelullisista syistä" selässä pitää olla rentona – jos jännittää niin heppa lähtee alta. Jännitin sitten koko tunnin sitä että jännittäisin, kun tiedän että jos jotain poikkeavaa sattuu niin jäykistyn selässä vaikka miten koittaisin istua rentona.

Jalat sain pidettyä koko tunnin kurissa, mutta kyllähän se lantio taisi paikoin jännittyä. Se taisi enimmäkseen näkyä hidasteluna, vasta loppukevennyksissä alettiin liikkua rivakammin, ja silloin opettaja sanoi että heppa alkaa rentoutua  :- /  

Ratsastin koko tunnin aika varovaisesti, ja siitä sitten taas taisi johtua se, että vaikeampaan suuntaan ei tahdottu päästä kulmiin ja isoille ympyröille ollenkaan. Jos sisäpohjetta ei käytä, niin silloin se ei nyt ainakaan mene läpi. Tällä kertaa ratsureima olikin huonompi vaihteeksi oikeaan kierrokseen, eli vahvistusta sai se ajatus että ihan kaikki toispuoleisuusongelmat eivät olekaan kiinni ratsastajasta. Periaatteessa heppa oli helppo ohjata esim. uralta ympyrälle tai voltille, mutta kulmat tuottivat hankaluuksia, varsinkin oven puoleisessa päädyssä.

Alkukevennysten jälkeen otettiin taas laukat, meidän ympyrällä oli kaksi vähän huonommin laukkaavaa heppaa + yksi hankala, jonka ratsasastaja ei uskaltanut tänään laukata ollenkaan kun putosi viime kerralla laukkapukista. Kerran sitten niinkin että muut jumittivat kun me oltaiisiin laukattu  :o)  Ensin mentiin siihen helpompaan suuntaan eli vasemmalle, ja olihan niitä laukannostovaikeuksia taas vähän kun jännitin että mitä sieltä tuleman pitää. Laukka oli kyllä tähän suuntaan oikein ihanaa, ja kun muutama kerta pudottiin raville, sai laukan suht helposti takaisin. Toinen suunta olikin sitten hankalampi, nostettua sen sai aika hyvin, mutta pudottiin helposti raviin varsinkin kun edellä menevät jumittivat, ja lisäksi laukka tuntui huonommalle. Se oli jotenkin liian hidasta ja pompottavaa, olisi varmaan pitänyt ajaa sitä vaan enemmän eteenpäin.

Laukkojen jälkeen mentiin kiemurauria harjoitusravissa tötteröiden välistä. Ensin siihen vaikeaan oikeaan suuntaan, ja varsinkin tässä harjoituksessa oiottiin kulmissa tosi pahasti. Opettaja käski sitten ottaa hepan kulmissa käyntiin että saan sen sinne kunnolla. Sama vanha sisäpohjeongelma siis taas : (  hepalla ei ollut kauhean korkea ravi, mutta sen verran reipas ja hankala kumminkin että ensin mietin vähän että mitä harjoitusravista tulee ylipäätään. Toiseen kierrokseen sujui onneksi paljon paremmin. Harjoitukseen lisättiin vielä voltit keskelle, mutta eihän niitä päässyt tekemään kun muutenkin porukkaa oli joka puolella edessä kun meitä oli taas seitsemän pienellä maneesin puolikkaalla. Välillä tuntui hankalalle löytää edes uralta omaa paikkaa, varsinkin kun koitin vältellä hankalaa heppaa pelkäävän ratsastajansa kanssa.

Loppukevennyksissä tosiaan alkoi vauhti kiihtyä sen verran että sain tehdä puolipidätteitäkin aika lailla, ja odottelinkin sitten jo kuumeisesti tunnin loppumista. Siinä vaiheessa tuli vähän ikävä Vaunuheppaa  ;-)

Opetusmestari oli hiukan ikävä laittaa kuntoon kun uhkaili vähän välillä näpsiä, vaikka se taisikin vähän auttaa että lahjoin sen leivällä heti kun menin karsinaan. Kuulemma se ei ole koskaan ketään purrut, ja kuolaimetkin antoi laittaa ihan nätisti. Kivat liikkeet sillä on, etenkin se laukka, mutta kurjempi juttu on se että on vähän säikympi tapaus. Pelkää ainakin raippaa ja opettajaa, ja on kai muutenkin aika herkkis.

Ihan kiva tunti kumminkin tänään, ja ihanat laukat – toiseen suuntaan  :-)  Uusi heppa aina vähän arveluttaa, voihan se olla että tähän hyvinkin tottuisi.