Tänään ensimmäistä kertaa edistyneemmässä ryhmässä, massiivisella Valko-Venäläisellä ruunalla. Ruuna oli mukava käsitellä mutta aika laiska ratsastaa. Suurin osa opettajan kommenteista koskikin sitten raipan käyttöä ja hepan herättelyä, istunta sai sen verran huomiota että ylävartaloa piti vähän venyttää harjoitusravissa. Ehkä tuo istunta ei sitten ihan hirveä olekaan?

Tunti oli reipas, mitään vaikeaa ei sinänsä tehty. Koko tunti mentiin uralla, paitsi toiseen kierrokseen laukattiin (tai koitettiin laukata...) ympyrällä. Tehtävänä oli temponlisäykset ja vähennykset. Oma nysäraippa piti vaihtaa jo ennen tunnin alkua pidempään, ja sitä sai tosiaan opetella myös käyttämään. Vähän olen ollut varovainen raipankäyttäjä kun efektinä on yleensä nopea sykäisy eteenpäin tai takajalkojen keveneminen, mutta tämä hevonen vain lisäsi vauhtia tai alkoi nostella jalkojaan paremmin.

Ravista sai tahdikkaamman kun koski raipalla ravin tahtiin, vauhtia lisätäkseen piti läpätä ihan kunnolla. Heppa koitti sikailla myös "kakkakepposella", eli teki muutaman kerran ravissa äkkijarrutuksen ja alkoi vääntää. Raipan kanssa sitten päästiin jatkamaan matkaa. Ensi kerralla tiedän sitten jo nämä possuilut, ja toivon mukaan olen sitten heti ajan tasalla...

Tänään kuulin ensimmäistä kertaa "kolmen sekunnin säännöstä", vaikka sitä olen tainnutkin ainakin jossain määrin toteuttaa. Temponlisäykseen käytetään terävää pohkeen näpäystä, ja askellajin vaihtoon "kolmen sekunnin puserrusta". Näin kai se toimii, en ole vaan koskaan tullut ajatelleeksi.

Venäläisellä oli aika raskas ja isohko ravi, tosin sitten kun sen sai liikkumaan kunnolla se ikäänkuin keveni. Harjoitusravia mentiin jonkun verran, ja onhan taas paikat hellinä kun sitä ei olla pahemmin viime aikoina harjoiteltu. Siihen nähden se meni ehkä ihan hyvin, tosin taas vähän jalustimet tuppasivat menemään syvemmälle jalkaan. Jonkun hetken pääsin ravin rytmiin niin hyvin sisään, että tuntui jopa hyvälle  : )

Laukka olisi ollut ihan taivaallisen pehmeää ja liukuvaa, jos vain olisin saanut hepan laukkaamaan kunnolla. Oikeaan kierrokseen koitettiin laukata ympyrällä – meillä etupää laukkasi ja takapää ravasi. Ei tuntunut hääville, ja siitä oli sitten tosi hankala korjata kun piti koittaa keskittyä siihen selässä istumiseen. Kierros pari taidettiin laukata ihan kunnollla. Toiseen kierrokseen laukattiinkin sitten uralla, ja se meni jostain syystä paljon helpommin. Raippaa piti käyttää vähän avuksi, mutta kaikki kolme nostoa sujuivat sentään kohtuudella. Ja laukka oli niin ihanaa, että sitä olisi voinut jatkaa vaikka miten monta kierrosta!

Tosi kiva tunti ja hyvä opetus, toivottavasti ensi viikon uusi opettaja on yhtä hyvä.