Mikä voisikaan olla parempi tapa viettää itsenäisyyspäivää, kuin suomenhevosella ratsastaen. Tänään oli keskiviikon rästitunti, ja vaikka flunssa painoi edelleen päälle, oli oikein mukava tunti.

Menin samalla tammalla kuin ekalla kerralla. Se oli yhtä reipas kuin viimeksikin, ja se paineli tonttulakin tupsu keikkuen vinhaa vauhtia koko tunnin. Tai ainakin sen mitä pystyttiin, kun rästitunti oli seitsemän hengen ryhmässä.

Pari ratsastajaa teki alkukäyntien ja -keventelyiden ajan maastakäsinharjoituksia, joten ruuhkaa riitti. Onneksi tamma on niin ripeä ja helppo käännellä, että selvittiin silti aika hyvin. Alkukeventelyiden ajaksi laitettiin joululaulut soimaan, ja vaikka en erityisemmin joululauluista tykkääkään, niin olipa kiva kevennellä musiikin tahtiin. Viimeisen kappaleen jälkeen mankasta tuli joku kummallinen trööt-ääni, enkä tiedä pelästyikö tamma, vai tuliko sille muuten vaan menofiilikset, kun se koitti spurtata alta pois. Hyvin ja nopeasti se siitä kuitenkin rauhoittui.

Ekana harjoituksena oli tänään toisessa päädyssä se sama salmiakki tötteröiden ympäri, kuin viimeksikin (käynnissä), sitten pitkälle sivulle voltti, harjoitusravia lyhyt sivu + seuraava pitkä sivu, jolla piti ylittää ravipuomit kevyessä istunnassa. Ruuhkasta johtuen piti aika paljon pyöriskellä volteilla, eikä ravipuomeja päästy menemään kuin kolme kertaa. Salmiakki oli hankalampaa isolla hevosella kuin pikkuponillla, varsinkin kun pidätteet eivät menneet läpi ihan niin kuin olisi pitänyt. Voltilla sain jo hepan taipumaankin suht kivasti (alkukevennyksissä se meni aika kankeasti), ja ravipuomit menivät ihan siististi.

Sitten mentiin harjoitusravissa pääty-ympyröitä, ja sepä olikin pitkästä aikaa hankalaa! Tamma ei ole ihan isoliikkeisimmästä päästä, mutta vaikea siellä oli silti istua. Vähän vetreydyttyäni se alkoi sentään sujua jollain lailla, mutta kyllä tuntui sille että kaikki ne lukuisat istuntatunnit on menneet tässä suhteessa ihan harakoille, sen verran rumasti siellä taas könötin. Hitaammassa vauhdissa olisi ollut varmaan helpompaa, mutta hidastaminen olikin sitten turhan haasteellista ;-)

Laukkaa kokeiltiin tänään helpompaan - eli oikeaan - kierrokseen kaksi pääty-ympyrällistä. Laukannostot onnistuivat siellä missä pitikin, ja hepalla oli mukava laukka. Oma lantio tuntui vaan taas ihan pökkelölle, ja uudella hevosella ekaa kertaa laukatessa oli pakko ottaa vähän harjatupsua ulkokäteen :-(  Ehkä se siitä lähtee taas pikkuhiljaa, mukava ainakin että opettaja tuntuu ymmärtävän tämmöisiä vellihousujakin.

Lopuksi mentiin neljällä hevosella toisessa päädyssä harjoitusravia musiikin soidessa, ja aina kun musiikki katkesi, piti päästä tötterölle. Törppöjä oli yksi vähemmän kuin ratsastajia. Oma keskittyminen meni lähestulkoon kokonaan harjoitusravissa istumiseen, joten me jäätiin useimmiten vaille tötteröä :o)  Laukkojen jäljiltä olin sen verran jännittynyt, että heppa alkoi viskellä päätään ja pyrki jäykkänä sisäpohjetta vasten, joten koitin keskittyä siihen että istun rennosti, enkä kisko sisäohjasta.

Tunti oli oikein kiva, ja vaikka tamma liikkui ripeästi, se ei tikittänyt samalla lailla kuin ensimmäisellä kerralla, vaan tuntui liikkuvan pidemmällä askelella. Kun muistin vielä keventää tarpeeksi hitaasti, niin pysyttiin tasaisessa tahdissa. Tungos ei haitannut niin paljoa kuin ekalla kerralla, tosin ratsastajatkin olivat enimmäkseen edistyneempiä. Tamma oli myös koko tunnin hyvin kuulolla (lukuunottamatta sitä yhtä spurttiyritystä), yhden kerran se säpsähti kun edellä mennyt ruuna pelästyi jotain. Kunhan oppisin paremmin taivuttelemaan noita vähän jäykempiäkin hevosia, niin tuo heppa kyllä taitaisi kelvata vakiratsuksi!