Olipas tänään urakka, taitaa olla paikat kipeänä huomenna. Sisäinen masokistini nosti päätään, ja pyysin tunnille N-ruunan jättipomppuineen.

Tykkään kovasti ympyrällä ratsastamisesta ja maapuomeista, ja tänäänpä olikin sitten puomeja ympyrällä. Hevosvalinta vaan ei ehkä ihan mennyt nappiin harjoitusta ajatellen  ;-)

Kenttä oli yhtä suurta vesilätäkköä, ja N ei olisi oikein tahtonut kastella jalkojaan. Alkuverkassa taisteltiin vähän siitä mistä mennään, ympyräharjoitus tehtiin onneksi kentän kuivemmassa päässä, eikä siellä tullut enää sanomista.

Puomeja oli kolme; toisella sivulla yksi, ja toisella kaksi peräkkäin. Avoimella sivulla piti kiertää kanisteri. Kevyt ravi sujui vielä ilman niitä puomeja, mutta siinä vaiheessa kun puomit tulivat kuvioon, alkoivat myös jalustimet mennä syvemmälle jalkaan. Takamus tömpsähti myös vähän turhan rajusti alas istuessa satulaan, ei vaan voinut mitään. Jalustimia korjatessa meni vähän homma vaikeaksi kun samalla piti keskittyä ohjaamaan ja puomeihin.

Omasta mielestä mentiin kumminkin (pomppuihin nähden) ihan kohtuullisesti, tosin tänään oli semmoinen päivä että ulkopohkeella oli aika paljon töitä kun ympyrä tahtoi suurentua välillä niin että meinattiin mennä koko puomeista ulkopuolelta ohi. Heti kun keskittyi jalustinten sijaan ohjaamiseen, niin onnistuihan se ;-) Välillä tehtiin kyllä melkoinen loikka toisen puomin kohdalla.

Sitten sitä laukkaa  : (  Ympyrällä piti mennä niin että kahdella sivulla olisi pitänyt laukata puomin yli. En tiedä mentiinkö yli yhdestäkään puomista, kun laukka ei meinannut ensin nousta, ja sitten kun se nousi, oli paniikki taas aika lähellä. Toiseen kierrokseen (vasempaan) sain hikisesti nostettua pari kertaa, ja laukattiin vajaa puoli kierrosta. Toiseen suuntaan onnistui nostot paremmin, mutta kun vauhti kiihtyi ja liike oli niin jumalattoman paha ja iso, niin alkoi taas hirvittää. Onneksi N hidastaa ihan suullisella komennolla, muuten olisi voinutkin käydä köhlösti.

Laukkojen jälkeen piti mennä vielä ympyrällä kevyessä ravissa niitä puomeja, ja N pelästyi vähän sivulta tulevaa tammaa, jota ei jotenkin huomannut. Ihan vähän vaan säpsähti, ja meikäläinen oli jo ihan järkyttynyt. Laukkaaminen Ännällä ei taida tehdä laukkapaniikkiselle oikein hyvää  : (

Ravattiin sitten vielä sitä ympyrää, mutta eihän se enää mennyt ihan niinkään hyvin kuin alkutunnista. Vauhtia taisi olla laukan jälkeen vähän enemmän, ja itse olin ihan hyytelöä.

Jos laukkaosuutta ei oteta huomioon, niin oli tosi kiva tunti. Tykkään kyllä kovin ruunasta, harmi vaan että joka tunnilla pitää myös laukata. No, ehkä vielä joskus – sanotaan vaikka kymmenen vuoden päästä...