Tänään oli vähän sekavat ajatukset kun lähdin tunnille, toisaalta halusin saada onnistuneemman tunnin lauantain jälkeen, toisaalta vähän arvelutti omien hermojen kestävyys. Positiivisin mielin lähdin kumminkin, ja kaikeksi onneksi sain vielä hepaksi Vauhtipapan.

Meitä oli neljä tunnilla, kaksi pientä junioria ja Jättipompun toinen omistaja. Kentästä oli edelleen käyttökunnossa vain toisen pään pääty-ympyrä, edes ravivoltteja ei saanut tehdä ympyrän keskellä. Toisessa päädyssä tahtoi kertyä vielä vähän tilsojakin kun tilsakumeja ei enää ollut.

Aloitettiin käynnissä pohkeenväistöllä ympyrän "lyhyttä sivua" pitkin niin että väistätettiin sisällepäin. Sitten sama ravissa mutta väistättäen ulospäin. Vähän oli Pappa taas mallia jyrä, mutta aika hyvin saatiin tehtyä, joskin vähän loivemmin kuin olisi ollut tavoitteena. Myös ravissa meni sinne päin, toisaalta se oli helpompaakin kun ei tarvinnut pidättää niin paljoa. Välillä tuli vähän ruuhkaisaa kun ravata ei voinut kuin uralla, ja juniorien hepat tahtoivat välillä vähän hyytyä. Kerran meinattiin saada luikerolta kaviostakin kun pysähtyivät yhtäkkiä ihan eteen, enkä ollut osannut varautua kumpaankaan – pysähdykseen enkä pukkiin. Kerran Pappa itsekin sai omituisen sätkyn – mutta ainoa joka taisi säikähtää oli varmaankin kuski, Pappa kun ei säiky?

Sitten laukattiin ympyrällä, kaikki yhtä aikaa. Sijoittauduin ihan Jättipompun taakse ja koitin varoa lapsia, onneksi eivät tulleet ihan häntään eikä Pomppua onneksi haitannut että oltiin niin lähellä. Olihan taas menoa, Tiian mielestä ei menty kovaakaan, mutta verrattuna Ison tallin laukkoihin vauhtia oli tuplasti. Kerran Pappa meinasi saada jonkun kohtauksen (olisiko vähän pukituttanut vai mitä), ja siinä vaiheessa kun edellä menijä lähti en edes yrittänyt pidättää pappaa. Pakko myöntää että välillä vähän hirvitti varsinkin kun toiseen kierrokseen tahdottiin valua uralta pois ja vähän kallistua sisäänpäin, vaan pystyssä pysyttiin ja hengissä selvittiin. Molempiin suuntiin laukattiin hyvän aikaa – tai ainakin se tuntui sille  :o)  Onneksi Tiia kertoi vasta tunnin jälkeen että Pappa oli viime viikolla harrastanut jättipukkeja...

Laukkojen jälkeen käyntiä pitkin ohjin, Pappakin malttoi vähän rauhoittua välillä. Sitä vastoin raviin lähtiessä se alkoi taas hötkyillä, ja kerran lähti vähän laukkaamaankin ravisiirtymisessä. Sai sen ihan hyvin siitä raville, eikä se mitenkään erityisesti sännännyt. Loppukevennykset mentiinkin sitten kumminkin aika haipakkaa.

Kiva tunti, mutta varmaankin lauantai vielä vähän kummitteli takaraivossa vaikka alla olikin luottoheppa. Huomasin taas itsekin vähän kuuntelevani ääniä, mitä en ole harrastanut pitkään aikaan. Vaan eiköhän tämä tästä, kunhan taas vähän itseluottamus kasvaa. Tunti meni kumminkin aika kivasti ja Pappa oli ihana  : )

Ja niin, kun jäin katselemaan vähäksi aikaa seuraavaa tuntia, näin senkin kun Ori oli kiimaisen tamman kanssa samaan aikaan kentällä. Hörinöitä lukuunottamatta ei olisi mistään arvannut asetelmaa  :-O