23° ja alla Luikero – tunnin päätteeksi olo oli kuin uitetulla koiralla.
Ruuna ei ollut ainakaan yhtään tavallista pirteämmällä päällä, lämmin ilma ja kolmas tunti olivat tehneet tehtävänsä. Alkuverkassa ravaaminenkin oli jo pieni saavutus.

Sama homma jatkui kuin maanantainakin, eli käynnissä tehdyt pohkeenväistöt keskihalkaisijalta uralle. Luikerolla oli koulusatula, ja kyllä se vaan niin on että estesatulassa on paljon parempi istua. Eipä onnistunut tänään painon siirto oikealle istuinluulle sitten millään, lantio oli jotenkin ihan väärässä asennossa.

Vauhtia piti olla tarpeeksi että oli edes mahdollisuuksia saada homma onnistumaan, ja avuksi piti välillä hakeakin sitten pitkä kouluraippa. Sen jälkeen alkoi heppa väistää, tosin ulkopohkeen kanssa sai olla tosi tarkkana ettei punkenut ulospäin. Pari kertaa tehtiinkin sitten väistö-suoristus-väistö-suoristus -harjoitusta ulkopohkeen läpisaamiseksi.
Väistöt onnistuivat paljon paremmin vasempaan kierrokseen.

Pitkät sivut ravattiin taas – kiusallisen hitaasti. Pohkeen takanahan tuo eläin taisi suurimman osan tunnista taas mennä, enkä uskaltanut ekaa kertaa kouluraipan kanssa hosuessa kovin kauheasti sillä huiskia. Vaan eipä tuo ainakaan tänään siitä raipasta kovin kierroksia ottanut, ensi kerralla täytyy koittaa sitten räpsiä vähän reilummin. Mentiin sekä harjoitusravia että keventäen, keventämällä siihen sai vähän enemmän vauhtia.

Sitten laukattiin. Ensin oikeaan kierrokseen kaksi kierrosta, mahdettiinkohan me saada taas täyteen kuin yksi kierros..? Laukan nostaminen oli jo aikas hankalaa, käynnistä piti nostaa kun harjoitusravista lähtiessä on heti jo tasapaino hakusessa. Muutaman yrityksen jälkeen sain laukan nousemaan, mutta joka kerta se tahtoi lässähtää puolen kierroksen jälkeen. Toinen kierros oli paljon helpompi sekä nostaa että istua. Kahden kierroksen laukkaaminen onnistui heti kertaheitolla, tosin pari kertaa vähän tiukemmassa kurvissa (ympyrällä siis piti olla juu) horjutti, ja sen jälkeen oli pakko taas ottaa pieni harjatupsas varulta käteen.

Mutta pakollisten kahden kierroksen jälkeen yllätinkin sitten Tiian totaalisesti ;-D laukkaamalla vielä muutaman kierroksen ihan vapaaehtoisesti. Tehtiinpä pari laukkavolttiakin kun väisteltiin myös laukkaavaa Jättipomppua.

Tiia kysyi tunnin jälkeen että olenko tyytyväinen – ja pakko oli sanoa että en, kun tasapaino laukatessa on niin surkea. Kuulemma olen luulotautinen, kun mukamas istun siellä selässä kuin tatti. No joo, jotenkin laukatessa se pienikin horjahdus tuntuu vaan ihan kamalalle, ei ravatessa vaan. Kai tämä pitää silti edistykseksi laskea, ja onhan sillä Luikerolla iso laukka vaikka pehmeä ja periaatteessa helppo istuttava onkin. Ja hankala ohjautuvuus tekee vielä oman pikku lisänsä.

Loppuverkaksi käveltiin peltolenkki, jonne Tiia olisi pistänyt meidät kahdestaan pikkuratsastajan kanssa, mutta onneksi myös Jättipomppu lähti sitten mukaan. Ilman reilua ennakointia Luikero vei meidät kaikkien pajupuskien läpi, mikä ei ollut teepaita päällä kovin kaksista. Takaisin kentälle kiivettiin pari metriä korkean vallin yli, siitä selvittiin ihan säällisesti ilman isompaa loikkaa.

Huomenna täytyy mennä kouluraippaostoksille  : )