Ei tuottanut tämäkään päivä helpotusta turhautumistuskaan, mutta pari ahaa-elämystä kumminkin tuli (tein näille erityisen opettavaisille tunneille oman kategorian, jotta niihin on helppo palata jälkeenpäinkin). Heppana tänään oli "kakkosvakiheppa", eli kimo teiniruuna. Tallissa se oli taas oikein seurankipeä ja lutukka, ratsastaessa tahtoi varsinkin lopputunnista heittelemään päätä ja kiskomaan ohjia. Eikä ehkä ihmekään, olihan se meno taas vähän sitä sun tätä ja kuskikin kiemurteli penkissä ihan kummallisesti...

Alkuverkassa tehtiin kumpaankin päähän pääty-ympyröitä. Jalustimet tuntuivat käynnissä ja paikallaan ihan sopiville, mutta taas sama juttu kuin viimeksikin, eli keventäessä ne tuntuivat varsinkin aluksi vähän liian lyhyille. Johtuisiko jotenkin satulasta – siinä on muutenkin vähän hankala saada lantiota kunnolla alle.

Tämän päivän teemana oli istunnalla vaikuttaminen. Ensin tehtiin keskiympyrällä vauhdin lisäyksiä ja hidastuksia lantiolla, ja sitten lisättiin hidastukseen muutaman askelen väistö. Vauhdin hidastaminen istunnalla meni vielä ihan ok, mutta väistö alkoi jo tökkiä. Paino meni väkisin ulko-istuinluulle kun vedin sisäpohkeen liian taakse. Uusi yritys niin että venytin sisäjalkaa rutkasti alaspäin, ja annoin sen vaikuttaa omalla paikallaan. Johan alkoi väistö onnistua, vaikka edelleen paino tuppasikin menemään ulos.

Sitten olisi pitänyt lisätä tuohon laukannosto, eli väistöstä laukkaan. Laukattiin aika monta kierrosta ilman ensimmäistäkään laukka-askelta tai edes yritystä siihen suuntaan. Nyt luulen että laukannosto-ongelmatkin suurimmaksi osaksi selvisivät – en edelleenkään saanut sitä painoa millään sinne sisä-istuinluulle. Eli sisäpohjetta venytetään alaspäin, paino sisäistuinluulle, ja sillä "tuuppaus" eteenpäin. Voi elämä.

Eipä noussut laukka siis siihen suuntaan, eikä tänään toiseenkaan suuntaan. Pari yritystä sentään oli siihen helpompaan suuntaan, ja heppa näytti jo kärsimättömälle kun ei niitä laukka-apuja vaan kuulu. Opettaja otti jo hiekkaakin käteen ja oli heittämässä, kun tuli siihen tulokseen että tädin tasapaino ei tule semmoista kestämään. Miksiköhän ihmisen pitää harrastaa jotain näin turhauttavaa lajia?

Lopputunti tehtiin ravi-siirtymiä niin että edelleen hevonen piti tuupata raviin istunnalla. Pitkällä sivulla ravissa tehtiin voltti, ja toisella pitkällä sivulla käynti-ravi-käynti -siirtymiset. Harjoitusravi oli edelleen tällä hepukalla ihanan tuntuista, itse asiassa mukavampaa kuin keventäminen. Voltit menivät muuten hyvin, mutta loppupuoliskosta tahtoi tulla vähän suikero. Kun voltilla tarkastelin niitä mokomia istuinluita, niin kyllähän ne nyt sojottivat ihan sinne minne pitikin. Mikä se on että laukannostossa sama homma ei onnistu millään?

Loppukevennyksissä vielä vähän voltteja lisää ja tunti oli pulkassa. Sen verran avartava tunti oli, että en edes ihan kauhean masentuneena tallilta lähtenyt  : ) Nyt täytyy ottaa kunnon jumppapallokuuri, jospa siitä olisi jotain apua noille villiintyneille istuinluille.